KÄSIOHJELMA – CARMEN & ATTE KILPINEN

Slaavilaiset tanssit on Antonín Dvořákin (1841–1904) vuosina 1878 ja 1886 säveltämä 16 orkesteriteoksen sarja, joka julkaistiin kahtena kokonaisuutena opusnumeroilla 46 ja 72. Alun perin pianolle nelikätisesti sävelletyt tanssit saivat inspiraationsa Johannes Brahmsin Unkarilaisista tansseista. Ensimmäinen sarja sai innostuneen vastaanoton, ja Dvořák orkestroi teoksen kustantajan pyynnöstä heti tuoreeltaan.

 Dvořák ei näissä teoksissa lainaa suoraan kansanmelodioita, vaan säilyttää niiden tyylin ja hengen käyttämällä perinteisiä rytmisiä kuvioita ja rakenteita aitojen kansantanssien mukaisesti.

Ennen Slaavilaisia tansseja Dvořák oli vielä melko tuntematon ja vähävarainen säveltäjä. Rahoittaakseen työtään hän haki ja sai valtion apurahaa peräti kolmesti vuosina 1874–1877. Yksi apurahakomitean jäsenistä oli Johannes Brahms, joka sittemmin opasti Dvořákin oman kustantajansa Fritz Simrockin puheille. Brahmsin erittäin hyvin myyneiden Unkarilaisten tanssien innostamana Simrock keksi pyytää Dvořákilta samanhenkisiä kansantansseja. 

Ensimmäisen sarjan (op. 46) valtaisa suosio sai Simrockin tilaamaan lisää slaavilaisia tansseja vuonna 1886. Jälkimmäinen sarja (op. 72) otettiin vastaan ​​yhtä myrskyisellä menestyksellä kuin ensimmäinen. Nykyisin Slaavilaiset tanssit ovat Dvořákin kenties eniten esitettyjä sävellyksiä. Aikanaan ne vahvistivat hänen taloudellista asemaansa ja vakiinnuttivat lopullisesti hänen kansainvälisen maineensa. 

Pekka Miettinen

Venäläinen pianisti-säveltäjä Rodion Štšedrin (1932–2024) sävelsi Carmen-sarjan vuonna 1967 vaimolleen Maija Plisetskajalle, yhdelle 1900-luvun merkittävimmistä primaballerinoista. Plisetskaja oli pitkään haaveillut tanssivansa tupakkatehtaan tytön, Carmenin roolin. Tämän tulisieluisen hahmon oli tehnyt tunnetuksi Georges Bizet (1838–1875) saman nimisessä oopperassaan vuonna 1875. 

Bolšoi-teatterin balettiosasto suhtautui tähtitanssijansa hankkeeseen joustavasti. Kun Štšedrin kertoi olevansa liian kiireinen säveltääkseen uutta musiikkia, Plisetskaja pyysi apua Dmitri Šostakovitšilta. Tämä ei kuitenkaan halunnut ryhtyä työhön, jossa häntä olisi väistämättä verrattu Bizet’hen. 

Teoksen vieraileva koreografi, kuubalainen Alberto Alonso kokeili ensin Bizet’n alkuperäistä oopperamusiikkia, mutta lauletut osuudet eivät sopineet hänen tarkoituksiinsa. Lopulta Štšedrin suostui Bizet’n musiikin uudelleenmuokkaukseen seurattuaan Plisetskajan harjoituksia. Mukaan otettiin aineksia myös saman säveltäjän kahdesta muusta näyttämöteoksesta.

Ensi-illan jälkeen baletti kiellettiin Moskovassa väliaikaisesti, koska sitä pidettiin liian seksuaalisena — Štšedrin totesi myöhemmin, että ”kommunistit pelkäsivät aina seksiä” — ja Bizet’n musiikkia halventavana. Šostakovitš kuitenkin puolusti teosta kulttuuriministeriön julkisessa kuulustelussa ja kiitti Štšedrinin tapaa käsitellä Bizet’n musiikkia. Kiellon kumoamisen jälkeen baletti nousi Moskovassa suosioon ja vahvisti Štšedrinin säveltäjänmainetta.

Moskovan konservatoriosta vuonna 1955 valmistunut Štšedrin oli riittävän nuori välttyäkseen Stalinin terrorikauden pahimmilta vuosilta, mutta vietti silti suuren osan urastaan vallanpitäjien rajoitusten puristuksessa. Neuvostoliiton hajottua Štšedrin ja hänen vaimonsa saivat Liettuan kansalaisuuden muutettuaan maahan 1991, asuivat sittemmin Münchenissä ja saivat myös Espanjan kansalaisuuden. Štšedrinin laaja tuotanto käsittää eri lajityyppien teoksia kuten oopperoita, baletteja, sinfonioita, kamarimusiikkia, pianoteoksia, konserttoja ja vokaalimusiikkia. 

Štšedrinin älyllinen uteliaisuus johdatti hänet varhaisesta kansanlaulumateriaalin käytöstä aina sarjallisiin sekä kollaasi- ja aleatorisiin tekniikoihin saakka. Tämä monipuolinen ja kokeellinen lähestymistapa tulee rohkeasti esiin Štšedrinin jousille ja lyömäsoittimille säveltämässä Carmen-sarjassa, josta on tullut hänen suosituin teoksensa.

Pekka Miettinen

Britti Rumon Gamba (s. 1972) on tehnyt mittavan uran etenkin Pohjoismaiden sinfoniaorkestereissa sekä elokuvamusiikin levyttäjänä Chandos-merkille. Hän on toiminut ylikapellimestarina Islannin ja Aalborgin sinfoniaorkestereissa sekä Norrlannin oopperassa, ja vuodesta 2022 lähtien hän on kipparoinut Oulu Sinfoniaa. Lahdessa Gamba debytoi nyt tanssimusiikin klassikoilla: ”Suuressa osassa klassista ohjelmistoa on jokin tanssillinen elementti”, Gamba sanoo, ”ja vaikka sitä ei olisikaan tarkoitettu sellaiseksi, jokin fraasi tai jakso voi hyötyä ’tanssillisuudesta’. Carmen-musiikissa tanssia käytetään hyvin vahvasti välittämään ilmapiiriä, tunnelmaa ja draamaa: pitää olla tietoinen tanssin ”svengistä” ja rytmistä, mutta samalla pitää kokonaisuus hallinnassa. Olisiko mahdollista nähdä myös kahdeksan slaavilaista tanssia muinakin kuin tansseina, siis ”sinfonisena” kokonaisuutena, orkesterin tutkimusmatkana – laajennettuna tutkielmana väreistä, rytmistä, kehittelystä ja tunnelmasta?”

Jaani Länsiö

Atte Kilpinen (s. 1996) on noussut tällä vuosikymmenellä Suomen tunnetuimpien tanssijoiden joukkoon. Heti Turun konservatoriosta valmistuttuaan vuonna 2015 hänet kiinnitettiin tanssijaksi Suomen Kansallisbalettiin. Myöhemmin Kilpinen kutsuttiin tanssijaksi Hampurin balettiin, jossa John Neumeier ylensi hänet solistitanssijaksi. Nykyään hän on Kansallisbaletin ensimmäinen solisti sekä laajasti tunnettu myös televisio-ohjelmista. Kilpisen Sinfonia Lahdelle laatima Carmen-koreografia muuttaa oopperasta tutun lemmentragedian kohtalokkaiksi kysymyksiksi sukupuoli-identiteetistä. ”Vaikka kerron tarinan vain Don Josén kautta, se sisältää kummankin päähahmon kertomuksen”, Kilpinen sanoo. ”Mies löytää sisältään naisen, Carmenin, joka hän on ehkä aina ollutkin. Mies ei silti uskalla päästää täysin naiseuttaan pintaan, vaan päätyy lopulta tappamaan hänet – ja samalla olennaisen osan itsestään. Ehkä hän toimii yhteiskunnan odotusten painostamana, ehkä hän ei kestä omaa naiseuttaan. Uskon, että tämä tarina koskettaa monia tänä päivänä.”

Jaani Länsiö

Sinfonia Lahti on perinteet tunteva ja uutta luova lahtelainen, suomalainen ja kansainvälinen orkesteri. toiminnan ytimessä on laaja ja monipuolinen sinfoniakonserttien sarja, jota täydentävät laadukkaat viihdekonsertit. Painokkaassa osassa on Lahden ja sen alueen lapsille ja nuorille suunnattu toiminta. Orkesterin koti on Sibeliustalo, jonka ovat listanneet akustiikaltaan yhdeksi maailman parhaista konserttisaleista mm. The Guardian, The Wall St. Journal ja Die Welt.

Vakituisina kapellimestareinaan orkesterilla on jo usean vuosikymmenen ajan ollut maailmalla menestyvät suomalaistaiteilijat – Osmo Vänskä, Jukka-Pekka Saraste, Okko Kamu, Dima Slobodeniouk ja viimeisimpänä Dalia Stasevska, jonka nelivuotinen kausi päättyi kevääseen 2025. Syksyllä 2025 orkesterin taiteellisena partnerina aloitti kapellimestari Hannu Lintu. Samat kapellimestarit ovat toimineet myös orkesterin Sibeliustalossa vuodesta 2000 lähtien järjestämän Sibelius-festivaalin taiteellisina johtajina. Orkesterin päävierailijana toimi 2020–2023 saksalaiskapellimestari Anja Bihlmaier.

Sinfonia Lahden laajan tunnettuuden maailmalla ovat luoneet mittava levytystoiminta, lukuisat ulkomaanvierailut ja verkkokonsertit. Jo yli 30 vuotta jatkunut levytystyö pääosin ruotsalaisen BIS-levymerkin kanssa on tuottanut lukuisia kansainvälisiä levypalkintoja, kolme platinalevyä ja seitsemän kultalevyä tuoneet noin sata äänitettä, joita on myyty maailmanlaajuisesti yli 1,2 miljoonaa kappaletta. Erityistä huomiota ovat saaneet Osmo Vänskän johtamat, orkesterin maineelle kansainvälisesti tunnettuna Sibelius-orkesterina pohjaa luoneet Sibelius-levytykset mm. viulukonserton ja viidennen sinfonian alkuperäisversioista. Orkesterin kunniasäveltäjän Kalevi Ahon tuotannolla on niin ikään merkittävä rooli orkesterin levytystuotannossa.