KÄSIOHJELMA – AVAJAISKONSERTTI: Fantastinen sinfonia

Vuonna 2016 säveltämäni Batteria (suom. akku, rumpusetti) jatkaa tutkimusmatkaani kohti energistä ja virtuoottista musiikkia, mutta myös suuntaa ilmaisuani kohti ulkomusiikillisempia aiheita. Batterian rytmiikka on kauttaaltaan vahvasti sidoksissa pulssiin aina primitiivisestä neljäsosasykkeestä kellontarkkaan vääjäämättömään nakutukseen. Rytmisyys kiteytyy teoksen huippukohtaa edeltävässä välähdyksen omaisessa leikkauksessa sotaisaan marssiin lyömäsoittimin ja vaskipuhaltimin. Suorastaan hedonistisen täyteläinen saapuminen teoksen huippukohdan E-duurisoinnulle laukaisee viimeisen, ekstaattisen pikajuoksun aikaa vastaan kohti teoksen päätöstä.

Batterian noin 10-minuuttisen kokonaismuodon virstanpylväinä toimivat voimakkaat kirkonkellomaiset iskut, joiden taustalla ovat teoksen sävellystyön aikaiset dramaattiset tapahtumat Pariisissa, Brysselissä ja Nizzassa.

Sauli Zinovjev

Ranskalainen Camille Saint-Saëns (1835–1921) oli erittäin tuottelias säveltäjä. Hän tuotti omien sanojensa mukaan musiikkia ”kuin omenapuu kantaa omenoita”. Mikään musiikinlaji ei ollut hänelle vieras: oopperat, sinfoniat, konsertot, sävelrunot, kamarimusiikki sekä yksin- ja kuorolaulut kuuluivat hänen repertuaariinsa. Saint-Saëns sävelsi myös elokuvamusiikkia ja oli yksi ensimmäisistä säveltäjistä, jotka tekivät musiikkia tätä tarkoitusta varten. 

Saint-Saënsissa yhdistyivät moderni ajattelu ja konservatiivisuus. Huolimatta ateismistaan hän sävelsi paljon myös uskonnollista musiikkia. Vaikka Saint-Saëns sinänsä oli vakava ja syvällinen säveltäjä, hänen tunnetuimmaksi teoksekseen lienee jäänyt kepeä Eläinten karnevaali.

Saint-Saënsin neljä ensimmäistä pianokonserttoa ilmestyivät vuosien 1858 ja 1875 välillä, viides paljon myöhemmin vuonna 1896. Konsertoista eniten esitetty on aina ollut numero 2. Teoksen tilasi pikahälytyksellä venäläinen pianisti ja säveltäjä Anton Rubinstein, joka vieraili Pariisissa 1868 tarkoituksenaan esiintyä kapellimestarina Salle Pleyelissä. Saint-Saëns kirjoitti konserton tätä tilaisuutta varten selviytyen urakasta seitsemässätoista päivässä. Säveltäjä itse toimi kantaesityksen solistina ja piti konserton ohjelmistossaan koko loppuelämänsä ajan.

Konserton muotorakenne on mielenkiintoinen: ”hidas” osa on sijoitettu heti kärkeen. Tästäkin osasta vain ääritaitteet ovat tempoltaan verkkaisia. Saint-Saëns toimi urallaan myös urkurina, ja avaus on kuin suoraan Bachin urkufantasioista: kuulostaa siltä kuin kuvitteellisen jalkion G-urkupisteen yläpuolella kaksi kättä improvisoivat murtosointukuvioita. 

Säveltäjä Gabriel Fauré väitti yhden avausosan teemoista olevan lainaus hänen kirjoittamastaan ​​Tantum ergosta. Yksikään Faurén kolmesta tämännimisestä teoksesta ei kuitenkaan sisällä kyseistä teemaa. Se on saattanut syntyä Faurén ollessa Saint-Saënsin oppilaana ja tullut opettajan ylipyyhkimäksi ja salaa lainaamaksi. 

Scherzando, toinen osa, on ihastuttavan leikkisä tarjoten ainakin kaksi vahvasti mieleenpainuvaa sävelmää matkaevääksi. Presto, teoksen finaali, on hurja, virtuoosinen tarantella. Teoksen kokonaismuodossa ensimmäisen osan vakava, kirkkomainen sävy korostuu toisen osan leikkisyyden ja kolmannen osan pyörremyrskyisen ikiliikkujakuvioinnin myötä. Aikalaiskriitikko murjaisi osuvasti Saint-Saënsin ”aloittaneen Bachilla ja päätyneen Offenbachiin”. 

Franz Lisztin mielestä Scherzando olisi kaivannut lisää kehittelyä ja kompleksisuutta, mutta Saint-Saëns kieltäytyi tarkistamasta partituuriaan, ja hyvä niin. Konserton kestävä suosio ja tenhovoima viittaavat siihen, että säveltäjä oli oikeassa.

Pekka Miettinen

Ranskalaista Hector Berliozia (1803–1869) on sanottu musiikin ensimmäiseksi puhdasveriseksi romantikoksi. Berlioz aukoi uria sinfoniselle ohjelmamusiikille ja loi kokonaan uuden sävellystyypin, konserttialkusoiton. Häntä kiinnosti myös uusien sointivärien kehittely, johon liittyi orkesterin kokoonpanon laajentaminen: Berlioz vakiinnutti esim. harpun ja englannintorven orkestereiden soittimistoon. Herkkäluonteinen ja intohimoinen muusikko opiskeli isänsä kehotuksesta ensin lääkäriksi, mutta musiikki vei lopulta voiton. Berlioz ei ollut vielä kolmeakymmentäkään, kun hän sai valmiiksi Fantastisen sinfoniansa. Tämä oli melkoinen saavutus hänen puutteellisen koulutuksensa huomioon ottaen. Pian tämän jälkeen Berlioz voitti arvostetun Rooma-palkinnon eräällä kantaatillaan.

Fantastinen sinfonia valmistui keväällä 1830 tunnetun irlantilaisen Shakespeare-näyttelijä Harriet Smithsonin innoittamana. Berlioz oli hieman aiemmin rakastunut Smithsoniin, mutta rakkautta on kuvattu toivottomaksi, ja se oli ajaa nuoren säveltäjän mielipuolisuuden rajoille. Säveltäjä on kuvannut teoksen syntyprosessia mm. seuraavasti: ”Olen luonut kuvan vilkkaalla mielikuvituksella varustetusta taiteilijasta, joka ensi kerran kohtaa ihanteensa – naisen, josta hän on aina uneksinut”. Ilmeisesti hän sai inspiraation teokseen omasta elämästään. Berlioz avioitui muutamaa vuotta myöhemmin Smithsonin kanssa, mutta suhde ei sittenkään vastannut odotuksia ja päättyi pian eroon.

Sinfonian kantaesitys joulukuussa 1830 Pariisissa herätti melkoisen sensaation. Kaksikymmentäseitsemän vuotiaan Berliozin ensimmäinen suurimittainen teos oli jotain ennen kuulematonta sen aikaisissa korvissa. On sanottu, että sinfonia avasi portit romanttisen musiikin vuolaalle tulvalle, ja hieman Berliozin perässä tulivatkin joitakin vuosia nuoremmat Mendelssohn, Chopin, Schumann ja Liszt. Berlioz leimautui pian uskolliseksi romantikoksi, joka uhmasi sovinnaisuutta ja traditioita. Hän kohdisti katseensa pelotta tulevaisuuteen voimakas musiikillinen mielikuvitus tukenaan.

Fantastisessa sinfoniassa on kaksi käänteentekevää uudistusta: se noudattaa tarkoin suunniteltua ohjelmaa, ja sen sävelrakenne nojautuu johtoaiheeseen (idée fixe, tässä tapauksessa ensiosan allegron pääteema), joka esiintyy teoksen kaikissa osissa ja tarkoittaa aina samaa määrättyä käsitettä. Idea ennakoi Wagnerin oopperoiden kuuluisia johtoaiheita. Säveltäjän mukaan ensiosassa on intohimoa, uskollista rakkautta, mustasukkaisuutta, raivoa, pelkoa jne. Toisen osan musiikki on loisteliasta ja kiehtovaa, kolmannesta löytyy rakkauden ja toivon ajatuksia, joita kuitenkin pahat aavistukset synkistävät. Neljännen osan sävelkieltä Berlioz on kuvannut hurjaksi ja epätoivoiseksi, viides on dramaattinen painajaisuni noitien sapatista. Kaiken kaikkiaan musiikissa voi kuulla mm. mestauskirveen putoamisen, Dies Irae -parodian, oopiumhuuruja, karjapaimenten merkinantoja, valloittavan valssin, suuren kulkueen etenemisen mestauslavalle… Kaikesta ohjelmallisuudesta huolimatta teos etenee pitkälti musiikin ehdoilla, ja ohjelmasta kiinnostumaton saattaa kokea sinfonian huimana musiikillisen mielikuvituksen siivittämänä seikkailuna.

Hannu Kivilä

Hannu Lintu (s. 1967) on maailmalla tunnetuimpia suomalaisia kapellimestareita. Hän on vieraillut käytännössä kaikissa parhaimmista sinfoniaorkestereista, ja toimii ylikapellimestarina sekä Lissabonin Gulbenkianin että Singaporen sinfoniaorkestereissa. Vuodesta 2025 lähtien hän on toiminut Sinfonia Lahden taiteellisena partnerina ja Sibelius-festivaalin taiteellisena johtajana. Hector Berliozin Fantastista sinfoniaa Lintu on tietoisesti vältellyt: ”Kaikilla orkestereilla tuntuu olevan siitä valmis ennakkokäsitys, jota on vaikea muuttaa, mutta Lahdessa sitä on tehty harvemmin”, hän sanoo. Lintu johti sen viimeksi vuonna 2019 Radion sinfoniaorkesterin kiertueella. ”Se on jännittävä sinfonia, johon kiteytyvät varhaisen ja täysromantiikan käännekohta sekä yksilön luova voima ja henkilökohtaiset kokemukset – kunnes se lopulta irtaantuu kaikesta. Se osaa käyttäytyä näennäisen siivosti kolme ensimmäistä osaa, ja sekoaa sitten täysin. Orkestraatiokin on aivan hullu! Illasta on tulossa poikkeuksellisen jännittävä seikkailu.”

Suomalais-kuubalainen Anton Mejias (s. 2001) on tunnettu tulevaisuuden superlupauksena jo reilusti yli kymmenen vuoden ajan. Viime vuosina hän on lunastanut kaikki odotukset – ja jopa ylittänyt ne. Mejias syntyi pianistin ja saksofonistin perheeseen, aloitti pianonsoiton Meri Louhoksen oppilaana viisivuotiaana, jatkoi SIbelius-Akatemiassa Teppo Koiviston ja Niklas Pokkin luokilla ja valmistui vuonna 2024 Philadelphian maineikkaasta Curtis-instituutista, jossa häntä opettivat Cary Graffman ja Ignat Solzhenitsyn. Konserttilavoja hän on valloittanut mm. Los Angelesin sinfoniaorkesterin solistina Hollywood Bowlissa, The Hallé Orchestran solistina Manchesterin Bridgewater Hallissa sekä kaikissa Suomen suurissa sinfoniaorkestereissa. Lahdessa hän debytoi tänään. Etenkin Deutsche Grammophonin viime vuonna julkaiseman, ylistetyn debyyttialbuminsa jälkeen Mejiasta ovat työllistäneet sooloresitaalit, joissa hän tulkitsee J. S. Bachin Das Wohltemperierte Klavier -kokoelman teoksia. Ne hän opetteli jo kymmenvuotiaana!

Sinfonia Lahti on perinteet tunteva ja uutta luova lahtelainen, suomalainen ja kansainvälinen orkesteri. toiminnan ytimessä on laaja ja monipuolinen sinfoniakonserttien sarja, jota täydentävät laadukkaat viihdekonsertit. Painokkaassa osassa on Lahden ja sen alueen lapsille ja nuorille suunnattu toiminta. Orkesterin koti on Sibeliustalo, jonka ovat listanneet akustiikaltaan yhdeksi maailman parhaista konserttisaleista mm. The Guardian, The Wall St. Journal ja Die Welt.

Vakituisina kapellimestareinaan orkesterilla on jo usean vuosikymmenen ajan ollut maailmalla menestyvät suomalaistaiteilijat – Osmo Vänskä, Jukka-Pekka Saraste, Okko Kamu, Dima Slobodeniouk ja viimeisimpänä Dalia Stasevska, jonka nelivuotinen kausi päättyi kevääseen 2025. Syksyllä 2025 orkesterin taiteellisena partnerina aloitti kapellimestari Hannu Lintu. Samat kapellimestarit ovat toimineet myös orkesterin Sibeliustalossa vuodesta 2000 lähtien järjestämän Sibelius-festivaalin taiteellisina johtajina. Orkesterin päävierailijana toimi 2020–2023 saksalaiskapellimestari Anja Bihlmaier.

Sinfonia Lahden laajan tunnettuuden maailmalla ovat luoneet mittava levytystoiminta, lukuisat ulkomaanvierailut ja verkkokonsertit. Jo yli 30 vuotta jatkunut levytystyö pääosin ruotsalaisen BIS-levymerkin kanssa on tuottanut lukuisia kansainvälisiä levypalkintoja, kolme platinalevyä ja seitsemän kultalevyä tuoneet noin sata äänitettä, joita on myyty maailmanlaajuisesti yli 1,2 miljoonaa kappaletta. Erityistä huomiota ovat saaneet Osmo Vänskän johtamat, orkesterin maineelle kansainvälisesti tunnettuna Sibelius-orkesterina pohjaa luoneet Sibelius-levytykset mm. viulukonserton ja viidennen sinfonian alkuperäisversioista. Orkesterin kunniasäveltäjän Kalevi Ahon tuotannolla on niin ikään merkittävä rooli orkesterin levytystuotannossa.