KÄSIOHJELMA – TRUMPETIN LUMO

Sinfoninen runo on Franz Lisztin (1811–1886) lanseeraama termi, joka merkitsi ohjelmallista orkesterisävellystä. Kyseessä on yksiosainen teos, joka sisältää toisilleen vastakohtaisia jaksoja. Sen teemoja kehitellään, kerrataan ja varioidaan teoskohtaisen suunnitelman mukaan. Sävellyksen ohjelma muodostui ”soitinmusiikkiin liitetyistä saatesanoista, joiden avulla säveltäjä estää kuuntelijaa tekemästä virheellisiä tulkintoja kappaleen sisällöstä ja suuntaa huomion sävellyksen pohjana olevaan runolliseen ideaan”.  

Sinfoniseen runoon liittyi aina lyyrinen tai kertova teksti, johon yleisön odotettiin tutustuvan ennen musiikin kuuntelemista. Lisztin mukaan musiikki saattoi kuvata aihettaan vain epäsuorasti. Sen avulla voitiin viitata kohteen tunnemaailmaan ja pyrkiä saamaan kuulijat vastaavaan mielentilaan. Lisztin omien sinfonisten runojen ohjelmat ovat tämän vuoksi harvoin luonteeltaan kertovia.  

Les Préludes’n ohjelmallinen tausta perustuu Alphonse de Lamartinen runokokoelmaan Méditations Poétiques. Sävellys on kuitenkin tätä vanhempi: se oli alun perin tarkoitettu Joseph Autranin runouteen pohjautuvan kuoroteoksen Les Quatres Èlèments johdannoksi. Koska kuoroteos jäi keskeneräiseksi, Liszt liitti johdannon myöhemmin Lamartinen tekstiin, jonka hän koki vastaavan parhaiten musiikin tunnelmaa ja rakennetta. Tapaus kuvaa ohjelmamusiikin ambivalenttia luonnetta: saman musiikin voidaan ajatella kuvaavan mitä erilaisinta aihepiiriä ja saman aihepiirin kuvaamiseksi voidaan säveltää mitä erilaisinta musiikkia.

Liszt sävelsi Weimarin hovikapellimestarina toimiessaan 1848–1861 yhteensä 12 sinfonista runoa. Les Préludesia Liszt työsti vuosina 1852–1854 ja kantaesitys oli helmikuussa 1854 Weimarissa. Teoksen neljä pääjaksoa ovat säveltäjän mukaan Kevät ja rakkaus, Elāmän myrskyjä, Rakkauden lohtu ja rauhallinen idylli sekä Kamppailu ja voitto. Les Preludesissa esiintyy muiden Lisztin sinfonisten runojen tavoin hienovaraista temaattista metamorfoositekniikkaa, jossa teoksen eri jaksojen tärkeimmät teemat on johdettu samasta aiheesta.

Kuuluisa sitaatti Lamartinen runoon perustuvasta alkuperäisestä Les Préludes’n ohjelmatekstistä viittaa sävellyksen johdantoluonteeseen: ”Mitä muuta elämämme on kuin sarja preludeja siihen tuntemattomaan lauluun, johon kuolema lyö ensimmäisen juhlavan sävelen”.  

Pekka Miettinen

Kuten useimmat Aleksander Arutjunjanin (1920–2012) teemat, trumpettikonserton pääteema tuli hänelle ensimmäisen kerran mieleen unessa vuonna 1943. Konsertto oli ajateltu Arutjunjanin ystävälle Zolak Vartasarianille, Jerevanin oopperan orkesterin soolotrumpetistille. Valitettavasti Vartasarian kaatui sodassa samana vuonna, ja konsertto valmistui vasta 1950. Kantaesityksen Moskovassa soitti legendaarinen trumpettivirtuoosi Timofei Dokschitzer.

Armenian Jerevanissa syntynyt Arutjunjan valmistui kotikaupunkinsa konservatoriosta vuonna 1941 ja jatkoi sävellysopintojaan Moskovassa sodan jälkeen. Vuonna 1954 hänet nimitettiin Armenian filharmonisen orkesterin musiikilliseksi johtajaksi. Arutjunjanille myönnettiin Neuvostoliiton kansantaiteilijan arvonimi vuonna 1970.

Sävellystyyliltään konsertto muistuttaa Aram Hatšaturjanin teoksia. 1960-luvulta lähtien Arutjunjan suuntautui klassisempiin muotoihin eikä kuulunut musiikillisen avantgarden eturintamaan. Tähän vaikutti epäilemättä Neuvostoliiton rajoittava kulttuuripolitiikka, joka ei sallinut kokeellisia uudistuksia.

Arutjunjanin tuotantoon kuuluu orkesterisarjoja ja sinfonioita, soolokonserttoja muun muassa käyrätorvelle, pasuunalle ja tuuballe, kantaatteja, lauluja, kuoro- ja kamarimusiikkia sekä pianoteoksia. Kotimaassaan Armeniassa Arutjunjan on Hatšaturjanin rinnalla yksi 1900-luvun merkittävimmistä ja esitetyimmistä säveltäjistä.

Arutjunjan sisällytti mielellään teoksiinsa melodista materiaalia, joka tuo mieleen ashugien, 1500–1700-luvuilla vaikuttaneiden armenialaisten runoilijamuusikoiden laulut. Trumpettikonserton eloisien ja ​​tarttuvien teemojen joukkoonArutjunjan ripottelee pitkiä, melodisia, improvisaationomaisia osia, jotka muistuttavat ashugien tyyliä.

Kolmesta tauotta soitettavasta osasta koostuva teos tenhoaa ekspressiivisellä sävelkielellään ja omaleimaisella värikkyydellään. Äärimmäisten teknisten vaatimusten lisäksi teos vaatii solistilta musiikillista esitystyyliä, joka oli suurelta osin tuntematon 1800-luvun musiikkiin tottuneille eurooppalaisille trumpetisteille. Konsertollaan Arutjunjan ei ainoastaan ​​rikastuttanut ohjelmistoa, vaan myös uudisti trumpetinsoiton taidetta.

Pekka Miettinen

Felix Mendelssohnin (1809–1847) lähtökohdat musiikkiuran luomiseen olivat harvinaisen suotuisat. Vauraus ja korkea sivistys leimasivat lapsuuden kotioloja. Vanhemmat näkivät vaivaa hankkiakseen jälkikasvulleen parhaan mahdollisen musiikki- ja yleissivistävän koulutuksen. Monilahjakkuus leimaa Mendelssohnin taiteilijankuvaa. Hänet tunnetaan paitsi säveltäjänä ja esittävänä muusikkona, myös korkeatasoisena kirjailijana ja kuvataiteilijana.  

Mendelssohnin keskeisiä inspiraation lähteitä olivat matkat ja niillä saadut luonnonvaikutelmat. Vuosien 1829–1932 aikana Mendelssohn matkusteli eri puolilla Eurooppaa pianistina ja orkesterinjohtajana. Säveltäjä itse antoi 4. sinfonialleen lisänimen ”Italialainen”. Mendelssohnin pyrkimys tässä teoksessa on ollut tuoda esiin oma näkemyksensä Italian luonnosta, taiteesta ja ihmisistä. Kuten arvata saattaa, teos sai alkunsa Italian matkalla 1832. Viimeiset merkinnät Mendelssohn kirjoitti partituuriin Berliinissä. Kantaesitys oli Lontoossa maaliskuussa 1833. Tyytymättömänä teokseen Mendelssohn suunnitteli sen muokkaamista ennen sen julkaisua, mutta projekti ei koskaan toteutunut. Partituuri julkaistiin sittemmin postuumisti alkuperäismuodossaan.

”Italialainen” on Mendelssohnin viidestä sinfoniasta kenties hallituin ja persoonallisin. Ensimmäisen osan mukaansa tempaava avausteema edustaa suoraan asiaan –lähestymistapaa. Sitä käsitellään osan kuluessa monipuolisella tavalla muun melodisen aineiston ohessa. Kaikesta italialaisuudesta huolimatta tietyt havainnoitsijat ovat olleet löytävinään Andante con moto –osasta erään tsekkiläisen pyhiinvaelluslaulun melodisia käänteitä. Myös Karl Friedrich Zelterin kuuluisan laulun Es war ein König in Thule on uumoiltu olleen osan taustalla. Kolmas osa, Con moto moderato, on verrattain perinteinen menuetti trioineen.  Finaalin hurja Saltarello on tyylitelty versio italialaisesta kansantanssista.

Mendelssohnin musiikki säilyttää tasapainon ja kohtuullisuuden ulkomusiikillisista lähtökohdista huolimatta, ja wieniläisklassinen muotokieli pysyy rakenteiden taustalla. Kaikkinainen ohjelmamusiikille tyypillinen rönsyily, liiallinen pateettisuus ja viehtymys demoniaan ovat Mendelssohnille vieraita. Luonnonelämyksille pohjautuvissa teoksissaankin hän on enemmän maisemamaalari ja tunnelmaan eläytyjä kuin tarinankertoja.

Pekka Miettinen

Puolalaisessa Barbara Draganissa (s. 1989) tiede ja taide on napattu yhteen harvinaiseen yhteiskuvaan. Insinööripohjaiseen sukuun syntynyt Dragan otti viisivuotiaana pääaineekseen viulun, lisäsi joukkoon myöhemmin oboen, ja aikuisuuden kynnyksellä suoritti yhtä aikaa loppukokeet niin musiikista, matematiikasta ja fysiikasta. Kapellimestariksi hän opiskeli Hampurin musiikkikorkeakoulussa ja Berliinin taideyliopistossa Steven Sloanen ja Harry Curtisin johdolla. Mentoreikseen hän mainitsee myös Trevor Pinnockin, Marin Alsopin ja Sir Roger Norringtonin. Draganin ammattitaito hioutui huippuunsa Pariisin suurten orkestereiden apulaiskapellimestarina, joiden etukäteen nauhoitettuja esityksiä hän johti ja levytti Grammy-palkinnon arvoisesti vuoden 2024 olympialaisten avajaisissa. Sittemmin häntä on kutsuttu mm. Berliinin saksalaisen sinfoniaorkesterin, Malmön sinfoniaorkesterin, Chilen kansallisorkesterin ja Bonnin Beethoven-orkesterin vieraaksi. Sinfonia Lahden vieraana hän debytoi tänään.

Jaani Länsiö

Brittiläinen Matilda Lloyd (s. 1995) kuuluu Alison Balsomin ja Tine Thing Helsethin kanssa aikamme näkyvimpään trumpetistirintamaan, joka on jo vuosien ajan lyönyt kiilaa miesvaltaiseen vaskimuusikoiden maailmanjärjestykseen. Lloyd singahti konserttilavoille jo vuonna 2014 voittamalla BBC:n nuorten muusikoiden vaskikilpailun finaalin ja BBC 2 -kanavan nuorten muusikoiden palkinnon. Näitä seurasi vuoden 2016 debyyttikonsertti Lontoon Proms-festivaalilla yli kuusituhatpäisen yleisön edessä. Vuosina 2024–2025 Lloyd kiersi ECHO-järjestön valitsemana Rising Star -ohjelman muusikkona kymmenissä orkestereissa ympäri Eurooppaa. Lloyd valitsi trumpetin kahdeksanvuotiaana, kun hän löysi kaapista isänsä vanhan soittimen ja puhalsi siitä tunnistettavan äänen, mikä ei ole lainkaan helppoa ensikertalaiselle, saati lapselle. Opinnot veivät Loydia ensin Cambridgen Trinity Collegeen ja sieltä Lontoon Royal Academy of Musiciin. Viime vuonna hän otti vastaan lehtoraatin Lontoon Trinity Laban Conservatoire of Music and Dancessä.

Jaani Länsiö

Sinfonia Lahti on perinteet tunteva ja uutta luova lahtelainen, suomalainen ja kansainvälinen orkesteri. toiminnan ytimessä on laaja ja monipuolinen sinfoniakonserttien sarja, jota täydentävät laadukkaat viihdekonsertit. Painokkaassa osassa on Lahden ja sen alueen lapsille ja nuorille suunnattu toiminta. Orkesterin koti on Sibeliustalo, jonka ovat listanneet akustiikaltaan yhdeksi maailman parhaista konserttisaleista mm. The Guardian, The Wall St. Journal ja Die Welt.

Vakituisina kapellimestareinaan orkesterilla on jo usean vuosikymmenen ajan ollut maailmalla menestyvät suomalaistaiteilijat – Osmo Vänskä, Jukka-Pekka Saraste, Okko Kamu, Dima Slobodeniouk ja viimeisimpänä Dalia Stasevska, jonka nelivuotinen kausi päättyi kevääseen 2025. Syksyllä 2025 orkesterin taiteellisena partnerina aloitti kapellimestari Hannu Lintu. Samat kapellimestarit ovat toimineet myös orkesterin Sibeliustalossa vuodesta 2000 lähtien järjestämän Sibelius-festivaalin taiteellisina johtajina. Orkesterin päävierailijana toimi 2020–2023 saksalaiskapellimestari Anja Bihlmaier.

Sinfonia Lahden laajan tunnettuuden maailmalla ovat luoneet mittava levytystoiminta, lukuisat ulkomaanvierailut ja verkkokonsertit. Jo yli 30 vuotta jatkunut levytystyö pääosin ruotsalaisen BIS-levymerkin kanssa on tuottanut lukuisia kansainvälisiä levypalkintoja, kolme platinalevyä ja seitsemän kultalevyä tuoneet noin sata äänitettä, joita on myyty maailmanlaajuisesti yli 1,2 miljoonaa kappaletta. Erityistä huomiota ovat saaneet Osmo Vänskän johtamat, orkesterin maineelle kansainvälisesti tunnettuna Sibelius-orkesterina pohjaa luoneet Sibelius-levytykset mm. viulukonserton ja viidennen sinfonian alkuperäisversioista. Orkesterin kunniasäveltäjän Kalevi Ahon tuotannolla on niin ikään merkittävä rooli orkesterin levytystuotannossa.