Sergei Prokofjevilla ja Sergei Rahmaninovilla oli paljon yhteistä – myös molempien säveltäjien suurenmoinen musiikki elää sukupolvelta toiselle.

Sankarillinen sello -konsertissa kuullaan kaksi merkittävää teosta: Sergei Prokofjevin Sinfonia Concertante, joka valmistui vuonna 1952 ja Sergei Rahmaninovin vuonna 1907 valmistunut toinen sinfonia. Sinfonia concertante on käytännössä uudelleen työstetty versio Prokofjevin ensimmäisestä sellokonsertosta vuodelta 1938 – ajalta, joka säveltäjän elämässä oli vielä valoisaa. Aikansa sellotähti, ilmiömäisen lahjakas Mstislav Rostropovitš oli teoksen innoittaja ja teki konsertosta laajasti tunnetun. Tällä teoksella illan solisti Andreas Brantelied myös sinetöi kansainvälisen Paulon sellokilpailun voittonsa Helsingissä 2007.

Sergei Rahmaninov sävelsi toisen sinfoniansa vuosina 1906–1907. Kymmenen vuotta aiemmin ensimmäisen sinfonian saama tyrmäys kriitikoilta ja yleisöltä johti yhteen musiikinhistorian tunnetuimmista hermoromahduksista. Toivuttuaan Rahmaninov kuitenkin palasi työn ääreen ja sai valtavan menestyksen vuonna 1901 valmistuneella c-molli-pianokonsertollaan. Rahmaninovista tuli julkisuuden henkilö, jopa niin, että se häiritsi hänen säveltämistään. Hän muutti perheineen Moskovasta Saksaan, hiljaiseen ja arvokkaaseen Dresdeniin ja tarttui heti töihin. Toisen sinfoniansa hän luonnosteli kolmessa kuukaudessa. Orkestrointiin meni vielä pari kuukautta, ja teos valmistui syksyllä 1907. Sinfonian kantaesitys seuraavan vuoden tammikuussa Pietarissa oli huikea menestys.

Vuonna1873 syntynyt Rahmaninov ja 1891 syntynyt Prokofjev olivat loistavia pianisteja ja säveltäjiä samana historiallisena aikana. Rahmaninov syntyi vanhaan aatelissukuun ja sai koulutuksensa Pietarin ja Moskovan konservatorioissa. Prokofjev syntyi pienessä kylässä nykyisen Ukrainan alueella ja oli perheensä ainoa lapsi. Hänkin valmistui Pietarin konservatoriosta. Venäjän vallankumous vuonna 1917 ajoi molemmat maanpakoon Yhdysvaltoihin. Rahmaninov muutti vuonna 1917 ja Prokofjev vuotta myöhemmin. He tunsivat toisensa, mutta eivät olleet ystäviä. Rahmaninov edusti 1900-luvun alussa venäläisen romantiikan huipentumaa, Prokofjev taas oli nuori provokaattori. Heidän välillään oli syvä sukupolvien kuilu.

Kuvaava oli heidän kohtaamisensa Moskovassa vuonna 1915. Rahmaninov oli soittanut edesmenneen säveltäjä Aleksandr Skrjabinin muistokonsertin, jonka jälkeen Prokofjev meni tapaamaan häntä ja kommentoi esiintymistä: ”Sehän ei ollut ollenkaan huono – ei huono ollenkaan”. Rahmaninov loukkaantui, vaati tietää, mitä Prokofjev lausunnollaan tarkoitti ja käänsi hänelle selkänsä. Vastaavasti Rahmaninov ei sietänyt Prokofjevin modernia tyyliä ja kuunteli tämän teoksia aina täysin ilmeettömänä.

Yhdysvalloissa säveltäjät olivat selvässä kilpailuasetelmassa. Rahmaninovin musiikki vetosi amerikkalaiseen yleisöön ja veti salit täyteen, Prokofjev puolestaan järkytti konservatiivista yleisöä ja jäi turhautuneena kollegansa varjoon. Venäläissyntyisen amerikkalaisen säveltäjän, kirjailijan ja kylmän sodan aikaisen kulttuurivaikuttajan Nicholas Nabokovin muistelmien mukaan kahden suuren venäläissäveltäjän välinen jää rikottiin lopulta valtamerilaivalla shakkilaudan äärellä. Molemmat olivat intohimoisia shakinpelaajia ja saivat yhteisen harrastuksen parissa toisistaan seuraa pitkällä merimatkalla. Myöhempinä vuosina heidän välinsä olivat kohteliaan kunnioittavat.

Prokofjev jätti Amerikan taakseen vuonna 1922 ja asettui Pariisiin. Vaikka nauttikin materiaalisesta hyvästä, yleisön suosiosta ja yhteyksistä keskeisiin länsieurooppalaisiin kulttuurihahmoihin, häntä kalvoi koti-ikävä. Vierailuilla entiseen kotimaahan 1920- ja 30-lukujen taitteessa tunne vain vahvistui. Huolimatta Stalinin hallinnon synkeistä näkymistä hän palasi Venäjälle vuonna 1935. Vuotta myöhemmin hän luopui lopullisesti Pariisin kodistaan ja teki viimeisen kiertueensa lännessä vuonna 1938.

Säveltäjäkollegoiden Venäjästä Neuvostoliitoksi muuttunut synnyinmaa suhtautui molempiin laskelmoivasti, eikä säästänyt kumpaakaan sensuurilta ja propagandalta. Rahmaninov tuomitsi Neuvostoliiton kulttuuripolitiikan eikä koskaan palannut synnyinmaahansa. Paradoksaalista kyllä, hän kuitenkin järjesti toisen maailmansodan aikana Yhdysvalloissa suuria hyväntekeväisyyskonsertteja, joiden tuotot hän lahjoitti suoraan puna-armeijan sotaponnistuksiin. Rahmaninov vastusti kommunismia, mutta halusi auttaa maanmiehiään. Neuvostoliitolle rahalahjoitus oli propagandavoitto, jonka seurauksena Rahmaninovin musiikki nostettiin pysyvästi neuvostoklassikon asemaan. Sergei Rahmaninov kuoli kotonaan Kaliforniassa maaliskuussa 1943. Venäjän nykyhallinto on nähnyt paljon vaivaa saadakseen Rahmaninovin maalliset jäännökset siirrettyä New Yorkista Venäjälle. Yritykset ovat olleet turhia.

Paluumuuttaja Prokofjevia vanha kotimaa kohteli aluksi hyvin. Hän oli näyttävä todiste siitä, että ”suuret venäläiset lahjakkuudet palaavat lännen rappiosta kotiin”. Kaikki muuttui vuoden 1948 kulttuuripuhdistuksessa, jossa Prokofjevin teokset asetettiin esityskieltoon ja hänen toimeentulonsa katkaistiin. Viimeiset vuotensa hän vietti talossaan Moskovan ulkopuolella ja kuoli vuonna 1953 samana päivänä kuin Stalin, jonka kuolema oli niin suuri uutinen, että Prokofjevin menehtyminen uutisoitiin vasta viikkoja myöhemmin. Säveltäjän arkulle ei riittänyt edes kukkia, sillä ne kaikki oli maaliskuisessa Moskovassa takavarikoitu valtiollisiin tarkoituksiin.

Kööpenhaminassa ruotsalais-tanskalaiseen perheeseen syntynyt sellotaiteilija Andreas Brantelied soitti itsensä suomalaisyleisön suosikiksi edellä mainitulla Paulon sellokilpailun voitolla. Brantelied nousi voittajaehdokkaaksi jo alkukilpailussa ja nyt, parikymmentä vuotta myöhemmin, hän lukeutuu Skandinavian kysytyimpiin sellosolisteihin. Hän on myös aktiivinen kamarimuusikko, ja on toiminut Stavangerin kansainvälisen kamarimusiikkifestivaalin taiteellisena johtajana yhdessä pianisti Christian Ihle Hadlandin kanssa vuodesta 2018.

Norjan Stavanger on tuttu kaupunki myös konsertin johtavalle latvialaiselle kapellimestari Andris Poganille, jonka viisivuotiskausi Stavangerin sinfoniaorkesterin ylikapellimestarina päättyi tämän vuoden kesäkuussa. Tällä kaudella Pogan vierailee eurooppalaisten orkestereiden lisäksi Osakan filharmonikoiden ja Shanghain sinfoniaorkesterin kapellimestarina.

Hannele Eklund

To 8.10.2026 klo 18.30 Sibeliustalo
SANKARILLINEN SELLO

ANDRIS POGA, kapellimestari
ANDREAS BRANTELID, sello

Sergei Prokofjev: Sinfonia Concertante
Sergei Rahmaninov: Sinfonia nro 2