Kun Hannu Linnun nimitys Sinfonia Lahden taiteelliseksi partneriksi julkistettiin tammikuussa 2024, orkesterilla oli Linnulle kolme toivetta: kehittää orkesterin konsertti- ja kiertuetoimintaa sekä levytyksiä. Näistä toiveista viimeinen, levytystyö, sai konkreettisen alun jo vuoden 2025 alussa, kun Einojuhani Rautavaaran sinfonioiden kokonaislevytys alkoi.

Tulevien kolmen vuoden aikana Sinfonia Lahti kapellimestarinaan Hannu Lintu taltioivat kaikki Einojuhani Rautavaaran (1928–2016) sinfoniat, höysteeksi tulevat myös Cantus Arcticus (1972) ja Angels and Visitations (1978). Levyt ovat valmiina julkaistaviksi ja kuunneltaviksi vuonna 2028, Rautavaaran satavuotisjuhlien aikaan. Säveltäjän sinfonioita esitetään myös konserttiohjelmissa Hannu Linnun johdolla.

Levyt julkaistaan ruotsalaisella BIS-levymerkillä, jonka omistus myytiin Applelle kaksi vuotta sitten. Linnun odotukset projektista ovat korkealla: ”Perusohjelmiston levyttäminen on tietenkin hyvä”, Lintu sanoo, ”mutta parempi on tallentaa musiikkia, jota ei ole levytetty, tai jonka levytykset ovat tavalla tai toisella vanhentuneet. BISin äänitysteknologialla ja Apple Musicin Spatial Audiolla voidaan esimerkiksi Cantus Arcticukseen luoda todella hienoja soundimaailmoja.”

Rautavaaran sinfonioiden levyttäminen lähti Linnun ajatuksesta, mutta ilman ruotsalaisen BIS-levymerkin suopeutta hanke olisi kompastunut jo neuvotteluhuoneen kynnykseen. BISillä on kaikki syyt luottaa orkesteriin ja kapellimestariin – tässäkin bisneksessä kokemus puhuu: yhteensä kymmeniä levyjä kattanut yhteistyö BISin ja Sinfonia Lahden kanssa on jatkunut katkeamattomana aina siitä lähtien, kun orkesteri vuonna 1987 äänitti yhtiölle Bernhard Henrik Crusellin klarinettikonsertot Osmo Vänskän johdolla. Eikä siitä ole kuin kaksi vuotta, kun BIS viimeksi julkaisi Sinfonia Lahden ja Olli Mustosen tulkinnan Rautavaaran kolmannen pianokonserton. Orkesteria johti Dalia Stasevska.

Myös Lintu on levyttänyt BISille aiemmin; vuonna 2020 julkaistiin levyllinen Pēteris Vasksin musiikkia, ja vuonna 2021 ilmestyi Sebastian Fagerlundin sellokonserton ensilevytys. Kummallakin levyllä soittaa Radion Sinfoniaorkesteri.

Vaikka Rautavaara kuuluu Suomen kansainvälisesti soitetuimpiin säveltäjiin, hänen musiikkiaan ei ole vielä levytetty niin tiuhaan ja toistuvasti, että teoksiin olisi muodostunut vakiintunutta tulkintatraditiota. Linnun ja Sinfonia Lahden kokoelma on vasta toinen Rautavaaran sinfonioista tehty kokonaispaketti – ja ensimmäinen, jossa orkesteri ja kapellimestari pysyvät samana: Ondinen vuonna 2009 julkaisemalla kokoelmalla esiintyy kolme orkesteria yhteensä kolmen kapellimestarin johdolla.

Myös Sinfonia Lahti on jo levyttänyt Rautavaaran sinfonioita: seitsemäs sinfonia Angel of Light ja kahdeksas sinfonia The Journey ilmestyivät vuosina 1999 ja 2004 Osmo Vänskän johtamina. Näihin levyihin Lintu ei ole vielä paneutunut, mutta senkin aika koittaa.

”Kun valmistaudun levyttämään mitä tahansa teosta, koetan etsiä käsiini kaikki saatavilla olevat äänitteet ja kuuntelen ne hyvin tarkkaan. Harvoin pyrin johtamaan samalla tavalla kuin kollegani, ja uskon, että kun pyritään parempaan, tulee myös parempaa.”

Palvelu musiikille

Monen ammattimuusikon tavoin Lintu on kokenut konserteissa käymisen ja levyjen kuuntelemisen joskus tuskastuttavan vaikeaksi. Ei siksi, että muiden johtamat esitykset ja levyt olisivat erityisen kehnoja, vaan koska ammattilaisen korvat etsivät jatkuvasti jotain, johon tarttua ja josta luoda tulkintaa. Konsertissa Lintu on töissä – oli hän sitten katsomossa tai lavalla. Nyt Lintu vakuuttaa jättäneensä ammattitaudin taakseen: ”Olin konsertissa usein hermostunut, ja levyjä kuunnellessa keskityin teknisiin yksityiskohtiin, jotka saattoivat ärsyttää. On sietämätöntä, kun huomaa, missä kohtaa on tehty leikkaus ja missä balansointi on mennyt pieleen. Nykyään kyllä osaan kuulijana taas ottaa musiikin vastaan sellaisenaan, ilman jatkuvien huomioiden tekemistä.”

Konserttiesitys on ohikiitävien hetkien sarja. Siinä voi tapahtua kaikkea sellaista, jonka kuulijan muisti korjaa ajan myötä kauniiksi kokemukseksi.

Levytyksessä tilanne on toinen. Se on se hetki, jossa säveltäjän hengentuote ikuistetaan käytännössä koko maailman saataville, eikä mikrofonien armeija anna armoa. Siltä ei jää huomaamatta pieninkään epäkohta; jokainen suttuinen tahdin osa, epämääräinen rasahdus, väärä ääni ja alavireinen jousenveto jää talteen, ja jos sitä ei siivota, se jää ikuiseksi tahraksi esiintyjien ansioluetteloon eikä tee oikeutta säveltäjällekään. Lintu kertoo olevansa levyjen miksauksissa tiiviisti mukana.

”Selvien virheiden siivoaminen levyltä on ihan jo kuluttajansuojan kannalta tärkeää”, Lintu muistuttaa.

Levyttämällä Rautavaaran sinfoniat Hannu Lintu kokee tekevänsä paitsi palveluksen musiikille, säveltäjille ja kuulijoille, myös ottavansa osaa vuosisataiseen kapellimestariperinteeseen.

”Uran alkuvaiheessa levyt toimivat käyntikortteina”, Lintu muistelee. ”Mutta on niillä väliä vieläkin. Uusien äänitteiden ilmestymisiä seurataan ympäri maailmaa ja niistä kirjoitetaan lehtiin. Nykyään ajattelen levyjä ennen kaikkea palveluna musiikille. Voin tarjota teoksiin uusia näkökulmia. Olen myös huomannut, että ei tarve uusille äänitteille ole poistunut. Nuoret musiikinopiskelijat kohkaavat uusista levyistä samalla tavalla kuin mekin silloin nuorena, aina kun Karajanilta ilmestyi jotain uutta. Levyttäminen sitä paitsi vain kuuluu kapellimestarin työhön, ja on aina kuulunut.”

Rautavaaran toisenlaiset tyylit

Rautavaaran merkitys suomalaiselle musiikille on mittaamaton. Vuosikymmenten ajan hän kouli Sibelius-Akatemian sävellyksen professorina maailmantähtiä mm. Kalevi Ahosta, Magnus Lindbergistä, Olli Mustosesta ja Esa-Pekka Salosesta.

Kansainvälisiin konserttiohjelmiin Rautavaara nousi viimeistään Cantus Arcticuksella, vuonna 1972 Oulun yliopiston promootiotilaisuuteen valmistuneella orkesteriteoksella, jonka solistina esiintyvät Limingan suolla äänitetyt linnut. Cantus Arcticuksen siivellä hän nousi luultavasti esitetyimmäksi suomalaissäveltäjäksi ulkomailla, kunnes vuonna 1994 valmistuneen seitsemännen sinfonian myötä hän alkoi nauttia mainetta myös tärkeimpänä suomalaissinfonikkona Jean Sibeliuksen jälkeen.

Rautavaaran musiikissa Lintua kiehtoo etenkin se, että hänen sinfoniansa syntyivät aina uuteen muottiin, eivätkä ne muodosta edes selvää kehityskaarta. Sarjassa ei ole kahta samanlaista:

”Suomalaisten säveltäjien sinfoniat tuppaavat muodostamaan selvän kaaren. Erkki Melartinilla on kaari, Einar Englundilla on kaari, puhumattakaan tietenkin Sibeliuksesta. Rautavaaran sinfonioilla taas ei ole selvää jatkumoa. Jokainen on täysin itsenäinen teoksensa.”

Kuluvan konserttivuoden aikana Sinfonia Lahti sekä esittää että levyttää kaksi Rautavaaran sinfoniaa, ensimmäisen (5.3.2026) ja kuudennen (2.10.2025). Etenkin ensimmäinen sinfonia pitää sisällään mitä merkillisintä Rautavaara, Lintu sanoo.

”Se on kummallinen teos. Rautavaara ei itsekään osannut päättää, mitä hän oikein halusi.”

Klassiseen tapaan neljäosainen sinfonia syntyi alunperin vuonna 1956, kun Rautavaara vielä opiskeli Sibelius-Akatemiassa. Yli 30 vuotta myöhemmin hän muokkasi teoksen täysin uusiksi: hän poisti alkuperäisen finaalin, yhdisti ensimmäisen ja kolmannen osan laajaksi ensiosaksi, ja siirsi toisen osan teoksen loppuun. Uudesta, kaksiosaisesta sinfoniasta tuli vain 15-minuuttinen kokonaisuus. Mutta sekään ei kelvannut – sinfonia muuttui vielä vuonna 2003, kun hän sävelsi siihen uuden keskiosan.

Ensimmäisestä sinfoniasta on siis liikkeellä kolme versiota: neljäosainen (1956), kolmeosainen (2003) ja kaksiosainen (1988). Niistä yhden Lintu aikoo levyttää vuoden 2026 keväällä. Osui valinta mihin tahansa, musiikillisesti niistä jokainen puolustaa paikkaansa Rautavaaran sinfonisen matkan lähtöpisteenä.

”En ihan ymmärrä, miksi Rautavaara koki teoksen niin hankalaksi. Ehkä sen vastaanotto oli aikanaan kylmä”, Lintu pohtii. ”Musiikkinahan se tosiaan oli jotain aivan uutta Suomessa siihen aikaan, asiallista ja yksinkertaista 50-luvun tyyliä, jossa nuotteja on aika vähän, mutta jokainen on sitäkin merkitsevämpi.”

Rautavaaran kuudes sinfonia valmistui vuonna 1992, ja pohjautuu suoraan hänen Vincent-oopperaansa, joka kantaesitettiin kaksi vuotta aiemmin Suomen Kansallisoopperassa. Ooppera kertoo taidemaalari Vincent van Goghin elämästä. Oopperan sivutuotteena syntyneessä sinfoniassa ei ole lauluosuuksia tai itsestään selvää tarinaa, mutta sen neljä osaa kuljettavat kuulijan keskelle Van Goghin maalauksia ja elämän käänteitä jokseenkin kronologisesti.

”Kuudes sinfonia on Rautavaaran musiikin avainteos”, Lintu kuvailee.”Siinä kuuluu jo Rautavaaran myöhempi, eeppinen tyyli ja enkeleiden siiven iskut.”

Vaikka sinfonian musiikki perustuu sekä oopperaan että todellisen, historiallisen hahmon elämään, Lintu ei pidä niiden tuntemista olennaisena osana kuulijan sinfoniakokemusta. Kapellimestarina hän kuitenkin näkee velvollisuudekseen tutustua työpyödälleen päätyvään musiikkiin kaikilta kanteilta. Oli kyseessä sitten antiikin myyttiin perustuva ooppera tai taidemaalarin elämään pohjautuva sinfonia.

”Taustojen sisäistäminen kuuluu tulkinnassa tavalla tai toisella siitäkin huolimatta, että tämänkaltaisissa teoksissa alkuperäinen dramaturgia on usein muuttanut muotoaan tai jopa kadonnut. Tekisin karhunpalveluksen säveltäjälle, jos en tietäisi, mihin musiikki perustuu, ja kehen sillä viitataan.”

Rautavaaran sinfoniat vaativat sekä kapellimestarilta että orkesterilta monipuolista osaamista, tarkkaa sointia ja uudenlaista heittäytymistä – kaikkea sitä, mistä Sinfonia Lahti tunnetaan. Lintu uskoo, että orkesteri on levytysten jäljiltä entistäkin paremmassa terässä.

”Levyttäminen on raskasta ja pikkutarkkaa puuhaa”, Lintu sanoo. ”Siinä on pakko keskittyä tekemiseensä entistäkin tarkemmin ja kiinnitettävä huomiota yksityiskohtiin. Kun orkesteri joutuu kuuntelemaan itseään paljon, soittajista kehittyy entistäkin parempia.”

Jaani Länsiö

Einojuhani Rautavaaran teokset kauden 2025/2026 ohjelmassa

To 2.10.2025 klo 18.30 Sibeliustalo
TÄHTIKIRKAS YÖ

HANNU LINTU, kapellimestari
DANIEL LOZAKOVICH, viulu

Pjotr Tšaikovski: Viulukonsertto
Einojuhani Rautavaara: Sinfonia nro 6 ”Vincentiana”

To 5.3.2025 klo 18.30 Sibeliustalo
KONSERTTOJEN KOLOSSI
HANNU LINTU, kapellimestari
ALEXANDER MELNIKOV, piano

Sauli Zinovjev: Wiegenlied *
Sergei Prokofjev: Pianokonsertto nro 2
Einojuhani Rautavaara: Sinfonia nro 1
Sergei Prokofjev: Sinfonia nro 1 ”Klassinen”

* Sinfonia Lahden residenssisäveltäjä