Sinfonia Lahti on luonut lujan yhteistyösuhteen moniin maailman kysytyimmistä solisteista ja kapellimestareista. Maaliskuussa nautitaan hollantilaisten pianistiveljesten Lucas ja Arthur Jussenin ja brittikapellimestari Martyn Brabbinsin odotetuista uusintavierailuista.

Edward Elgar kasvoi säveltäjäksi verkkaisesti ja ilman muodollista koulutusta. Hän oli kotoisin Englannin maaseudulta, myös kastikkeestaan kuuluisasta Worcestershiresta. Urkuri-musiikkikauppiaan poika oli erinomainen viulisti. Hän soitti myös fagottia ja toimi silloin tällöin orkesterinjohtajana ja urkurina. Työelämänsä tuleva säveltäjä aloitti asianajotoimistossa muutettuaan pois kotoa 15-vuotiaana.

Elgar muutti Lontooseen vuonna 1889 tehdäkseen itseään tunnetuksi musiikkipiireissä. Verkostoituminen ei kuitenkaan maaseudun mieheltä oikein sujunut: hän oli epävarma, päästi suustaan tahdittomuuksia ja oli yliherkkä kritiikille. Hän tulkitsi irrallisia kommentteja väärin ja sai aikaan riitoja, joten häntä pidettiin ikävänä junttina. Ystävien käsitys hänestä oli kuitenkin täysin toinen. Heille Edward Elgar oli erinomainen seuramies ja hauska keskustelija, joka rakasti jekkuja ja sanaleikkejä. Elgar jätti Lontoon taakseen 1891, palasi kotiin maaseudulle ja alkoi saman tien saada nimeä säveltäjänä.

Eräänä syksyisenä iltana viuluoppilaistaan väsynyt Elgar istahti pianon ääreen ja ryhtyi soittelemaan niitä näitä. Rennosta improvisoinnista syntyi melodia, jota Elgarin vaimo Alice piti kauniina. Säveltäjä innostui pohtimaan, miltä sattumalta syntynyt teema kuulostaisi pariskunnan eri ystävien soittamana. Pienestä huvitteluhetkestä kehittyi lokakuun 1898 ja helmikuun 1899 välillä mittava 15-osainen orkesteriteos, Enigma (Arvoitus), jota Elgar kuvaili ystävälleen August Jaegerille: ”Olen luonnostellut sarjan muunnelmia. Niistä tuli hupaisia ja annoin osille ystävieni lempinimet. Sinä olet Nimrod. Hauskaa kulissien takana, eikä toisaalta häiritse niitä, jotka eitiämittää (’who nose nuffin’).”

Muunnelmiin pääsi mukaan 14 ystävää ja koira. Ensimmäinen osa on omistettu säveltäjän vaimolle ja   viimeinen Elgarille itselleen: E.D.U viittaa Alicen antamaan lempinimeen Edoo. Osan numero 13 kohdalle on merkitty nimimerkin sijaan kolme asteriskia. Niiden on arveltu viittaavan joko noihin aikoihin Australiaan seilanneeseen paikalliseen aristokraattiin Lady Mary Lygoniin tai sitten Helen Weaveriin, jonka kanssa Elgar oli kihloissa kahdeksan kuukautta. Kihlaus purkautui, kun morsian muutti Uuteen Seelantiin.

Muunnelmiin kätkettyjen henkilöiden lisäksi yksi teokseen piilotetuista arvoituksista liittyy sen teemaan. Elgar vihjasi napanneensa melodian jostain hyvinkin tutusta sävelmästä, mutta sitä ei ole onnistuttu paikallistamaan. Säveltäjä ei koskaan paljastanut teeman salaisuutta, ja vihjailu saattoi hyvinkin olla yksi hänen jekuistaan. Siinä mielessä kepponen onnistui, että monet musiikintutkijat ovat viettäneet hyvän tovin ratkaistakseen arvoituksen. Ehdokkaiksi teeman alkuperästä ovat päässeet mm. Rule Britannia, God Save the Queen, Dies Irae (Mozart: Requiem), Auld Lang Syne ja jopa lastenlaulu Pop Goes the Weasel, josta saa korvamadon kertakuulemalla. Entäpä koira? Se on Herefordin katedraalin urkurin George Sinclairin bulldoggi Dan, joka molskahti Wye-jokeen ja pulikoi variaatiossa nro 11.

Vuonna 1903 Elgar puolisoineen pakeni talvea Alassioon, Italian Rivieralle. Takana oli jälleen paljon töitä, joten lepo ja rauha seuraavien sävellysten käynnistämiseksi oli tarpeen. Aurinko ja kauniit maisemat tekivätkin tehtävänsä. Suurimuotoinen sävelruno In the South syntyi musiikillisena postikorttina Välimeren maisemasta, jossa muinaisuutta edustivat roomalainen silta ja vanhan kappelin raunioilla seisova paimen. ”Silmänräpäyksessä kaikki oli selvää – armeijoiden taistelu kauan sitten, juuri siinä paikassa jossa nyt seisoin – raunioiden ja paimenen kontrasti – ja sitten, yhtäkkiä, palasin todellisuuteen. Siinä hetkessä olin säveltänyt alkusoiton – loppu oli vain muistiin kirjoittamista” Elgar on kertonut.

In the South alkaa henkeäsalpaavalla energianpurkauksella, jonka teemaa Elgar kutsui nimellä ”Elämisen ilo (viiniä ja makaronia)”. Teeman taustalla on yllä mainitulle, suuresti rakastetulle bulldoggi Danille kirjoitettu musiikki. Teoksen käsikirjoituksen sivuille säveltäjä on ripotellut sitaatteja Tennysonin ja Byronin runoista. In the South on paljon enemmän kuin kuvaus Italiasta. Se on elämäntäyteinen orkesterin voiman ja majesteettisuuden ylistys.

Ensivierailullaan vuosi sitten lahtelaisyleisön hurmanneet pianistiveljekset Lucas ja Arthur Jussen palaavat nyt tuomisinaan Mozartin konsertto kahdelle pianolle. Konsertto on kirjoitettu vuonna 1779, pian Mozartin palattua kotiin Salzburgiin kaksi vuotta kestäneeltä Euroopan kiertueelta. Työnhakumielessä kiertue ei ollut hedelmällinen, mutta vaikutteita uusista musiikillisista virtauksista säveltäjä sai kosolti. Yksi esimerkki niistä on kahdelle pianolle kirjoitettu konsertto, jonka Mozart todennäköisesti sävelsi itselleen ja sisarelleen Nannerlille. Molemmat olivat erinomaisia pianisteja.

Miltei symbioottisesti soittavat Jussenin veljekset ovat ihanteellinen pari Mozartin konserton solisteiksi. Tämän kauden Frankfurtin radion sinfoniaorkesterin residenssitaiteilijoina toimivat veljekset ovat juuri debytoineet Berliinin filharmonisen orkesterin solisteina, ja kutsuja tulee kiihtyvässä tahdissa ympäri maailmaa.

Myös mittavan uran ooppera- ja orkesterimaailmassa tehnyt kapellimestari Martyn Brabbins on lahtelaisille entuudestaan tuttu. Arvostettu ja laajasti tunnettu brittiläisen musiikin puolestapuhuja ja asiantuntija johti Elgarin musiikkia myös edellisellä vierailullaan, mielenkiintoista ammennettavaa säveltäjän laajasta aarteistosta riittää moneen vierailuun.

Hannele Eklund

To 26.3.2026 klo 18.30 Sibeliustalo
ENIGMA – ARVOITUS

MARTYN BRABBINS, kapellimestari
LUCAS & ARTHUR JUSSEN, piano

Edward Elgar: In the South
Wolfgang Amadeus Mozart: Konsertto kahdelle pianolle nro 10 K365
Edward Elgar: Enigma-muunnelmat