KÄSIOHJELMA – YÖN VARJOISSA – SINFONINEN HALLOWEEN

Amerikkalaistyylinen, kaupallinen halloweenin vietto luurankoineen, aaveineen, noitineen ja vampyyreineen alkoi yleistyä Suomessa 1990-luvulla. Tuontiperinne on paljolti syrjäyttänyt pyhäinpäivään aiemmin liittyneen rauhallisen vainajien muistamisen. 

Halloween-teeman alle on illan konsertissa koottu kahdeksan sävellystä, jotka ammentavat eri tavoin kauhun maailmasta tai joita on käytetty ahdistavien tunnelmien ilmaisemiseen.  Useimpia niistä yhdistää kytkös romantiikan aikakauteen sekä lähtökohtien että musiikillisen ilmaisun tasolla. Erilaiset kauhuaiheet olivat suosittuja myös 1800-luvun populaarikulttuurissa ja taiteessa – ja todennäköisesti silloinkin myivät hyvin. 

Toinen joitakin konsertin teoksia yhdistävä tekijä on niiden käyttö viihdemaailmassa, erityisesti elokuvissa. Kolmea illan teoksista on liittänyt toisiinsa Walt Disneyn täyspitkä animaatioelokuva Fantasia (1940). Varsinaista elokuvamusiikkia edustaa ainoastaan Bernard Herrmannin Psyko-musiikki. Camille Saint-Saënsin Danse Macabre on puolestaan löytänyt käyttöä hollantilaisen Eftelingin huvipuiston kummitusjunan taustamusiikkina.

Paul Dukas’n (1865–1935) Noidan oppipoika oli jo valmiiksi suosittu konserttiteos, mutta sen tunnettuus kasvoi merkittävästi, kun se sisällytettiin Disneyn Fantasiaan yhtenä elokuvan kahdeksasta klassiseen musiikkiin perustuvasta lyhytanimaatiosta.

Johann Sebastian Bachin (1685–1750) Toccata ja fuuga d-molli BWV 565 on poikkeus illan repertuaarissa. Alkuperäisen urkukappaleen tarkoituksena tuskin oli herättää kauhutunnelmia, ehkä korkeintaan synnintuntoja kirkkoväessä. Erittäin dramaattinen avaus ja jyrkät urkupistedissonanssit sopivat vallan hyvin tuomiopäivän julistukseen. Teos sisältyy Disneyn Fantasiaan.

Danse Macabre on Camille Saint-Saënsin (1835–1921) näkemys halloweenista. Viikatemies soittelee halloween-yönä viulua ja kutsuu luurangot haudoistaan tanssimaan, kunnes kukonpoika aamulla kiekaisee. Sama toistuu seuraavana vuonna. Ja seuraavana. 

Antonín Dvořákin (1841–1904) Keskipäivän noita kertoo synkän tarinan kurittomasta pojasta. Äiti pelottelee häntä noidalla, joka tulee hakemaan pojan, ellei tämä osaa käyttäytyä. Kun noita ilmestyy keskipäivällä, syntyy kahakka, jonka aikana äiti tukehduttaa poikansa vahingossa yrittäessään suojella tätä. Teos päättyy isän suruun traagisen tapahtuman jälkeen.

Sveitsiläisen symbolistin Arnold Böcklinin tunnetuin maalaus on Kuolleiden saari (1880). Teoksen mustavalkoinen painojäljennös osui Sergei Rahmaninovin (1873–1943) silmiin Pariisissa vuonna 1907 ja innoitti häntä säveltämään aiheesta laajahkon sinfonisen runon.

Edvard Griegin (1843–1907) kenties kuuluisimman sävellyksen oli tarkoitus herättää mielikuvia luolasta, joka on täynnä peikkoja, tonttuja ja menninkäisiä. Grieg itse ei kuitenkaan ollut oman teoksensa suuri fani. Hän sanoi kerran: ”Vuorenkuninkaan luolaan olen kirjoittanut jotain, joka haisee lehmänlannalle ja ultranorjalaisuudelle niin, etten kestä kuulla sitä. Toivon kuitenkin, että kappaleeseen sisältyvä ironia on havaittavissa.”

Bernard Herrmannin (1911–1975) tunnetuin elokuvasävellys on Alfred Hitchcockin elokuvaan Psyko (1960) kirjoitettu musiikki. Teos on soitinnettu poikkeuksellisesti pelkälle jousiorkesterille. Hitchcockin mukaan elokuvan jännitys ja uhkaava tunnelma nojaavat ratkaisevasti musiikkiin. Ohjaaja suunnitteli aluksi kuuluisan suihkukohtauksen ilman säestystä, mutta Herrmann ehdotti musiikin lisäämistä. Kun kohtaus koekatseltiin sekä musiikin kanssa että ilman, Hitchcock päätti ottaa musiikin mukaan.

Yö autiolla vuorella on venäläiseen kansanperinteeseen pohjautuva teos. Se kuvaa demonien ja noitien synkkää juhlaa vuorenhuipulla, jonka vasta aamun kirkonkellot onnistuvat katkaisemaan. Modest Musorgskin (1839–1881) teosta esitetään useimmiten Nikolai Rimski-Korsakovin vuonna 1886 tekemällä soitinnuksella. Yö autiolla vuorella oli mukana Disneyn Fantasia-elokuvassa. 

Pekka Miettinen

Jos ruotsalaisen Gudrun Dahlkvistin opettaja ei olisi taivutellut häntä jatkamaan viulunsoittoa, hänestä olisi tullut luonnontieteilijä. Mutta muusikoksi Dahlkvist päätyi, aivan kuten hänen vanhempansa. Hän ehti soittaa useimmissa Ruotsin sinfoniaorkestereissa – etenkin Kuninkaallisissa filharmonikoissa ja Helsingborgin sinfoniaorkesterissa vuorottelevana konserttimestarina – ennen kapellimestariopintojaan Tukholman kuninkaallisessa musiikkikorkeakoulussa. Viime vuosina Dahlkvist on valloittanut kapellimestarikorokkeen käytännössä kaikissa kotimaansa sinfoniaorkestereissa sekä mm. Norjan radio-orkesterissa, Tampere Filharmoniassa ja Joensuun kaupunginorkesterissa. Juuriaan jousisoittajana Dahlkvist ei silti ole jättänyt; hän esiintyy säännöllisesti mm. Dahlkvist-kvartetissa, jonka viulistina hän on toiminut vuodesta 2021 lähtien. Musiikin ohella hän suhtautuu intohimoisesti purjehtimiseen. Sinfonia Lahdessa Dahlkvist debytoi tänään.

Jaani Länsiö

Sinfonia Lahti on perinteet tunteva ja uutta luova lahtelainen, suomalainen ja kansainvälinen orkesteri. toiminnan ytimessä on laaja ja monipuolinen sinfoniakonserttien sarja, jota täydentävät laadukkaat viihdekonsertit. Painokkaassa osassa on Lahden ja sen alueen lapsille ja nuorille suunnattu toiminta. Orkesterin koti on Sibeliustalo, jonka ovat listanneet akustiikaltaan yhdeksi maailman parhaista konserttisaleista mm. The Guardian, The Wall St. Journal ja Die Welt.

Vakituisina kapellimestareinaan orkesterilla on jo usean vuosikymmenen ajan ollut maailmalla menestyvät suomalaistaiteilijat – Osmo Vänskä, Jukka-Pekka Saraste, Okko Kamu, Dima Slobodeniouk ja viimeisimpänä Dalia Stasevska, jonka nelivuotinen kausi päättyi kevääseen 2025. Syksyllä 2025 orkesterin taiteellisena partnerina aloitti kapellimestari Hannu Lintu. Samat kapellimestarit ovat toimineet myös orkesterin Sibeliustalossa vuodesta 2000 lähtien järjestämän Sibelius-festivaalin taiteellisina johtajina. Orkesterin päävierailijana toimi 2020–2023 saksalaiskapellimestari Anja Bihlmaier.

Sinfonia Lahden laajan tunnettuuden maailmalla ovat luoneet mittava levytystoiminta, lukuisat ulkomaanvierailut ja verkkokonsertit. Jo yli 30 vuotta jatkunut levytystyö pääosin ruotsalaisen BIS-levymerkin kanssa on tuottanut lukuisia kansainvälisiä levypalkintoja, kolme platinalevyä ja seitsemän kultalevyä tuoneet noin sata äänitettä, joita on myyty maailmanlaajuisesti yli 1,2 miljoonaa kappaletta. Erityistä huomiota ovat saaneet Osmo Vänskän johtamat, orkesterin maineelle kansainvälisesti tunnettuna Sibelius-orkesterina pohjaa luoneet Sibelius-levytykset mm. viulukonserton ja viidennen sinfonian alkuperäisversioista. Orkesterin kunniasäveltäjän Kalevi Ahon tuotannolla on niin ikään merkittävä rooli orkesterin levytystuotannossa.