Sinfonia Lahden sinfoninen kausi käynnistyy 17.9.2026 taiteellisen partnerin Hannun Linnun johdolla ohjelmalla, joista kaikilla on yhteys kuohuvaan Pariisiin. Levottomien aikojen ja yhteiskunnallisen eriarvoisuuden keskellä taiteilijat ovat kautta aikain säveltäneet, maalanneet ja kirjoittaneet. Osa vaihtoehdoksi kurjuudelle, osa siksi että muistaisimme.

Sinfonia Lahden kauden aloittaa orkesterin residenssisäveltäjä Sauli Zinovjevin kansainvälinen läpimurtoteos Batteria (2016), josta säveltäjä kertoo: ”Noin 10 minuuttia kestävän Batterian kokonaisrakenteessa merkkipaaluina toimivat kirkkaat soinnut, jotka muistuttavat kirkonkelloja ja ovat saaneet inspiraationsa Pariisin, Brysselin ja Nizzan vuosien 2015 ja 2016 dramaattisista ja surullisista tapahtumista, jotka sattuivat teoksen sävellystyön aikana. Elämälle omistettu – À la vie – Batteria ei kuitenkaan ole poliittinen kannanotto, vaan puhtaasti ja yksinkertaisesti inhimillistä taidetta yksilöltä toiselle, yksityisesti ja henkilökohtaisesti.” Teosta on ensiesityksen jälkeen kansainväliselle yleisölle Tokiota ja Chicagoa myöten.

Mullistuksia – sekä hyvässä että pahassa – on Pariisi nähnyt ennenkin. 1800-luku oli levottomuuksien ja suurten muutosten vuosisata, jonka aikana kaupunki kävi läpi useita väkivaltaisia poliittisia levottomuuksia, kammottavan koleraepidemian ja lopulta suuren muutoksen pimeästä, mutaisesta ja tautien riivaamasta kaupungista valoisaksi metropoliksi.

Kesällä 1830 Pariisissa oli koettu kolme päivää kestänyt heinäkuun vallankumous, kansannousu, jossa kuningas Kaarle X vaihdettiin Louis Philippeen. Tuohon aikaan Pariisin konservatorio sijaitsi 9. kaupunginosassa, johon vuosisadan loppupuolella nousivat myös oopperatalo Palais Garnier ja Galeries Lafayette -tavaratalo. Faubourg-Poissonnière -kadulla toimineen konservatorion rehtorina toimi italialaissyntyinen säveltäjä Luigi Cherubini ja sen upeassa salissa kuultiin loisteliaita konsertteja, joista yhdessä kantaesitettiin Hector Berliozin Fantastinen sinfonia. Teos toi hänelle maineen yhtenä aikakauden edistyksellisimmistä säveltäjistä.

Viisiosaiseen teokseen Fantastinen sinfonia – episodi erään säveltäjän elämästä on kirjoitettu säveltäjän yksipuolinen rakkaus irlantilaiseen näyttelijättäreen Harriet Smithsoniin. Pari vuotta kantaesityksen jälkeen Berlioz onnistui kutsumaan Smithsonin tutun toimittajan seuralaisena konserttiin, jonka ohjelmassa sinfonia jälleen esitettiin. Saman vuoden lokakuussa, Pariisin toipuessa kammottavasta kolera-epidemiasta, Berlioz ja Smithson solmivat avioliiton, joka päättyi kuitenkin eroon vuonna 1844. Fantastinen sinfonia sen sijaan kietoo yleisön syleilyynsä yhtä upeana ja melodiarikkaana kuin kauan sitten Pariisissa.

Vuonna 1848 Ranskassa oli jälleen vallankumous. Alkoi toisen tasavallan aika ja presidentiksi valittiin keisari Napoleonin veljenpoika. Setänsä tavoin hänkin viihtyi paremmin keisarina kuin presidenttinä, ja jatkoi hallitsemista Napoleon III:na.

Vuonna 1853 Napoleon III antoi paroni Georges Eudène Haussmannille tehtävän: Pariisi oli uudistettava. Haussman tarttui toimeen ja käynnisti yhden historian laajimmista kaupunkiuudistuksista. Tuhansia vanhoja taloja purettiin. Slummit ja kapeat kujat hävitettiin ja tilalle rakennettiin leveitä bulevardeja ja tyylikkäitä vaaleita asuintaloja.

Konserttielämä jatkui Pariisin 9. kaupunginosassa. Sen Rochechouart-kadulla tuolloin sijainneessa Pleyel-konserttisalissa kantaesitettiin muun muassa Chopinin Ballade op. 38 ja Ravelin Pavane kuolleen prinsessan muistolle. Toukokuun 13. päivänä vuonna 1868 ohjelmassa oli Camille Saint-Saënsin toisen pianokonserton kantaesitys. Kapellimestarina oli Anton Rubinstein, solistina säveltäjä itse. Kaikki Saint-Saënsin viisi pianokonserttoa ovat loistavia osoituksia hänen virtuoosisesta, voimaa ja ketteryyttä yhdistävästä tekniikastaan. Hän soitti itse jokaisen pianokonserttonsa kantaesitykset.

Paitsi pianisti ja säveltäjä, Saint-Saëns oli myös erinomainen urkuri, Franz Lisztin mukaan maailman paras. Toisen pianokonserton alku onkin selvä kumarrus Bachin urkufantasioiden suuntaan. Vuonna 2001 syntynyt suomalais-kuubalainen Anton Mejias on erinomainen valinta tämän vaativan pianokonserton solistiksi.

Mejiaksen poikkeuksellinen lahjakkuus huomattiin varhain. Ensimmäiset sooloresitaalinsa hän soitti kahdeksanvuotiaana, ja täyttäessään 10 hän oli oppinut jo koko Bachin Wohtemperierte Klavier I -kokoelman. Tällä hetkellä hänellä on takanaan useita merkittäviä debyyttejä Los Angelesista Lontooseen ja Berliinistä Pariisiin – taiteen täyttämään kaupunkiin, jonka leveillä bulevardeilla elämä yhä jatkuu värikkäänä.

Hannele Eklund

To 17.9.2026 klo 18.30 Sibeliustalo
AVAJAISKONSERTTI: FANTASTINEN SINFONIA

HANNU LINTU, kapellimestari
ANTON MEJIAS, piano

Sauli Zinovjev: Batteria (Sinfonia Lahden residenssisäveltäjä)
Camille Saint-Saëns: Pianokonsertto nro 2
Hector Berlioz: Fantastinen sinfonia

Klo 17.30 Johdatus konserttiin / Minna Lindgren