Ranskalainen oboisti François Leleux tekee odotetun paluun Sinfonia Lahden eteen. Myös tällä kertaa hän esiintyy kaksoisroolissa kapellimestarina ja solistina.

Lahtelaisyleisön jo edellisellä vierailullaan ihastuttaneen oboisti-kapellimestari François Leleux’n tuomisina tällä vierailulla on hurmaava annos ranskalaista musiikkia sekä sinfonia, jonka voi halutessaan tulkita kommentiksi maailman menosta omana aikanamme.

Säveltäjä Maurice Ravel oli hyvin yksityinen ihminen ja asui miltei eristyksissä maaseudulla Pariisin ulkopuolella. Hän kuitenkin vietti mielellään aikaa suppean ystäväpiirinsä kanssa. Hanhiemo-sarjan (Ma mère l’Oye) pianoduetot hän sävelsi ystäviensä Ida ja Cyprian Godebskin lapsille.

Viisiosaisen Hanhiemon ensimmäinen osa valmistui vuonna 1908 ja loput neljä vuonna 1910. Mimi ja Jean Godebski eivät kuitenkaan kantaesittäneet sarjaa. Mimi on myöhemmin arvellut, että he olivat tuolloin liian nuoria arvostamaan saamaansa lahjaa, ja näkivät siinä lähinnä tuntikausia kovaa työtä. Pianon koskettimille siirtyneitä tarinoita Mimi on kertonut kuunnelleensa Ravelin polvella. Tarinat Kaunottaresta ja Hirviöstä sekä Peukaloisen seikkailuista alkoivat aina niin kuin satujen kuuluu: ”Olipa kerran…”

Sarjan kantaesitys siirtyi aikanaan kahdelle toiselle Ravelin tuttavapiirin lapselle, kun Jeanne Leleu ja Geneviève Durony soittivat teoksen vuonna 1910. Pari vuotta myöhemmin Ravel teki duoista orkesteriversiot ensin balettia varten ja orkesterisarjan vähän sen jälkeen.

Konserttiohjelman toinen ranskalaisteos on Claude Debussyn Rapsodia saksofonille ja orkesterille, josta nyt kuultava versio englannintorvelle valmistui François Leleux’n pyynnöstä Debussyn kuoleman 100-vuotisjuhlan kunniaksi vuonna 2018. Alkuperäinen Jean Roger Ducassen orkestrointi on vuodelta 1919. Leleux tilasi uuden version Gilles Silvestriniltä, jolle tehtävä ei ollut helppo: ”Orkestrointi piti suunnitella kokonaan uudelleen, sillä englannintorven luonne ja äänenvoimakkuus ovat täysin päinvastaiset kuin saksofonin”, Silvestrini toteaa. Tärkeimpänä tavoitteenaan hän piti teoksen säilyttämistä mahdollisimman uskollisena Debussyn luomalle tunnelmalle – ja onnistui siinä hyvin.

Dmitri Šostakovitšin viides sinfonia syntyi aikana, jolloin säveltäjä oli ensimmäisen kerran joutunut Stalinin tyytymättömyyden kohteeksi. Hänen oopperansa Mtsenskin kihlakunnan Lady Macbeth (1934) oli saanut innokkaan vastaanoton ja runsaasti esityksiä, kunnes pari vuotta myöhemmin katsomoon istui Josif Stalin. Sen jälkeen teoksessa ei ollut mitään hyvää, se oli tökeröä ja sekavaa sotkua, julisti nimettömänä Pravdassa ilmestynyt hengenvaarallinen kritiikki. Masentunut säveltäjä valmistautui mahdolliseen yölliseen noutoon vankileirille, eikä koskaan päässyt peloistaan eroon.

Viides sinfonia kantaesitettiin marraskuussa 1937. Isänmaallisen kantaatin tai imartelevan oodin sijaan säveltäjä hyvitti aiempia tekojaan sinfonialla, joka sai erinomaisen vastaanoton  huolimatta siitä, ettei teoksessa ollut Neuvostoliittoa ylistäviä sanoja. Sinfonian musiikillinen kieli ja lopun fanfaari hälvensivät kuitenkin aiemmat epäilyt. Julkisuudessa Šostakovitš kuvaili teostaan ”neuvostoliittolaisen taiteilijan vastaukseksi oikeutettuun kritiikkiin”, mutta yksityisesti hänen väitetään kuvanneen teoksen finaalia satiiriseksi karikatyyriksi diktaattorista: tarkoituksellisesti ontto, mutta ylenpalttiseen ihailuun pukeutunut. Olipa tarina totta tai tarua, säveltäjän eniten soitettu sinfonia pelasti hänet hengenvaaralliselta poliittiselta väkivallalta. 

Hannele Eklund

To 11.12.2025 klo 18.30 Sibeliustalo
LELEUX WITH LOVE

FRANÇOIS LELEUX, kapellimestari, englannintorvi ja oboe

Maurice Ravel: Hanhiemo-sarja
Claude Debussy, sov. Gilles Silvestrini: Rapsodia saksofonille, versio oboelle ja englannintorvelle
Dmitri Šostakovitš: Sinfonia no 5