Kun orkesterin ohjelmassa on kaksi maailman tunnetuimmista klassisista teoksista, on onniteltava rohkeudesta sekä orkesteria että sen johtajaa. Mielikuva Vivaldin Vuodenajoista ja Beethovenin Pastoraalisinfoniasta voi olla ”kulunut”. Käsi sydämelle: milloin kuulit ne viimeksi kokonaan? Entä samassa konsertissa?

Sinfonia Lahti ja kapellimestari Jan Söderblom järjestävät lahtelaisille riemastuttavan musikaalisen matkan maaseudulle. Tunnetta keväisten laidunten vapaudesta lisää konsertin toteutustapa, jossa ”orkesteri on omillaan”, kuten Söderblom esitystapaa kuvailee. Hän valmentaa Sinfonia Lahden soittamaan ilman johtajaa, puhtaasti kamarimusiikin tavoin. Söderblom asettuu esityksessä yhdeksi orkesterin jäsenistä ja soittaa solistina – siis musisoi orkesterinsa kanssa.

”Jokainen soitinryhmä ottaa vetovastuun vuorollaan, pallo siirtyy kunkin ryhmän välisenä intensiivisenä dialogina eteenpäin, aivan samoin kuin kamarimusiikissa. Johtaminen siis istutetaan orkesteriin. Tällä tavoin vahvistetaan orkesterilaisten itseluottamusta ja ilmaisun vapautta”, Söderblom toteaa ja vertaa orkesteria jalkapallojoukkueeseen. Kunkin pelaajan on itse seurattava kentän tapahtumia ja tiedettävä, milloin pallo on otettava haltuun. Lupaa ei pyydetä kentän laidalla seisovalta valmentajalta. Jokainen tietää roolinsa.

Söderblomin vuorovaikutteisuutta korostava metodi on otettu suurella ilolla vastaan viimeksi Islannin sinfoniaorkesterissa, jonka hän valmensi esittämään Brahmsin toisen sinfonian. Aiemmin hän on toteuttanut samalla metodilla myös Sibeliuksen sinfonioita. ”Parhaassa tapauksessa kapellimestari antaa perinteisessäkin roolissaan orkesterille tulkinnallisen ehdotuksen, eikä mikromanageeraa esitystä!” 

Antonio Vivaldin Neljä vuodenaikaa -viulukonserttosarjan että Ludwig van Beethovenin Pastoraalisinfonian teemoilla on myyty miltei kaikkea urheiluvälineistä jalokiviin, huippumuodista teknologiaan ja elintarvikkeista hiustuotteisiin. Ne ovat soineet elokuvissa, hisseissä, kauppakeskuksissa ja ties missä – mutta eivät välttämättä joka kaudella konserttisaleissa, eivätkä varsinkaan samassa konsertissa!

Vuonna 1720 sävellettyjen ja viisi vuotta myöhemmin Amsterdamissa julkaistujen konserttojensa yhteydessä Vivaldi julkaisi myös (mahdollisesti itse kirjoittamansa) runot, jotka selittivät, mitä kunkin konserton musiikissa tapahtuu. Esimerkkinä vaikkapa Kevään Largo-osa: ”Ja viehättävällä, kukkien täyttämällä niityllä / lehtien ja kasvien lempeän kahinan säestämänä / vuohipaimen nukkuu, uskollinen koiransa vierellään.” Kesään puolestaan kuuluvat yhtä lailla paahteet ja ukkoset kuin kärpäset ja ampiaisetkin. Syksyllä juhlitaan satoa ja lähdetään metsälle, talven myötä tulevat kylmä, lumi ja ankarat tuulet, mutta myös takkatulen lämpö ja leikit liukkaalla jäällä. Jan Söderblom tunnustaa avoimesti suuren rakkautensa Vivaldin vuodenaikakonserttoihin: ”Näiden esittäminen on aina yhtä hekumallista!”

Ludwig van Beethovenin varhaisimmat luonnokset kuudennesta sinfoniasta ovat jo vuodelta 1802. Varsinainen sävellystyö käynnistyi, kun hän vietti kaksi peräkkäistä kesää 1807 ja 1808 Heiligenstadtin kylässä, kaukana kaupungin kuumuudesta. Noina kesinä hän sävelsi paljon. Peräkkäin valmistuivat sinfoniat viisi ja kuusi, sellosonaatti A-duuri ja kaksi pianotrioa. Pastoraalisinfonia valmistui sinfonioista ensin ja saikin aluksi numeron viisi. Numerointi vaihtui, kun teokset kustannettiin. 

”Rakastan puuta enemmän kuin ihmistä”, on Beethoven kerran todennut. Ajatus vastaa hyvin tuolloin heräämässä olleen romantiikan ajan luontoa ylistävää henkeä. Maaseudulla säveltäjä rentoutui ja nautti pitkistä yksinäisistä kävelyretkistä luonnon helmassa. Kuten Vivaldi 87 vuotta aiemmin, myös Beethoven kuvasi aitoa luontokokemustaan. Sinfoniassa iloitaan pääsystä maalle, kuunnellaan lintuja puron äärellä, seurataan kylän väen touhuja, koetaan myrsky ja ilo sen ohi menemisestä. 1700- ja 1800-luvun ihmisille kokemus luonnonvoimista oli kovin erilainen kuin meille 2000-luvun kaiken hallitseville.

Sinfonian paljon soitettujen teemojen upeus avautuu, kun ne asettuvat omaan, alkuperäiseen ympäristöönsä.  ”Nämä maailman suosituimmat teoksethan ovat todella hyviä, suorastaan neronleimauksia”, muistuttaa Jan Söderblom. ”Näissä kahdessa on valtavasti huumoria ja loputon yksityiskohtien rikkaus sekä aitoa rakkautta luontoon. Pinnallisen päiväretken sijaan tässä konsertissa maaseudun tuoksu ehtii tarttua vaatteisiin!” 

Hannele Eklund

To 12.3.2026 klo 18.30 Sibeliustalo
VIVALDI & VILLI LUONTO

JAN SÖDERBLOM, kapellimestari ja viulu

Antonio Vivaldi: Vuodenajat
Ludwig van Beethoven: Sinfonia nro 6 ”Pastoraali”

Klo 17.30 Johdatus konserttiin / Pääsali
Minna Lindgren

KONSERTTI ON LOPPUUNMYYTY