Kun ammatti on kansainvälinen kapellimestari, kesät vietetään töissä. Näin teki myös Hannu Lintu, jonka koko heinäkuu vierähti Bregenzin maailmankuululla oopperafestivaalilla, eli ”Itävallan Savonlinnassa”. Lintu johti George Enescun Œdipen kolme esitystä. Sieltä Lintu lensi BBC:n Proms-festivaalille Lontooseen, jossa hän johti Pierre Boulezin Rituelin ja Gustav Mahlerin Das Klagende Liedin. Seuraava etappi oli Helsinki, jossa hän valmistautuu Suomen Kansallisoopperan syyskauteen – ensimmäisenä Richard Straussin Elektran esityksiin.

Pesti Suomen Kansallisoopperan ylikapellimestarina jatkuu vielä syksyn 2025, minkä lisäksi hän toimii Lissabonin Gulbenkian-orkesterin ylikapellimestarina. Vuoden päästä Lintu aloittaa Singaporen sinfoniaorkesterin ylikapellimestarina. Luvassa on entistä pitempiä lentoja, raskaampia aikaerorasituksia – ja tarkempaa aikataulusta.

Ei siis ollut itsestään selvää, että Linnun kalenterista löytyi Sinfonia Lahden mentävä aukko. Kertoo jotain orkesterin vetovoimasta, että Lintu päätti kaikesta huolimatta vastata myöntävästi orkesterin kosiskeltua häntä taiteellisen partnerin pestiin.

”Ei ole mitään medialle tarjottavaa markkinointihuuhaata, kun totean, että orkesteri on hyvä, ja tiedän, mitä siitä saa irti,” Lintu sanoo. ”Pidän orkesterista ja sen soittajista. Heillä on korkea työmoraali sekä tunnistettava soundi, mikä ei ole Suomessa itsestään selvää.”

Lintu sanoo suoraan, ettei olisi ottanut taiteellisen partnerin tehtävää vastaan, ellei hän tuntisi kaupunkia, sen ihmisiä ja orkesteria niin hyvin. Tyhjästä ei olisi ollut voimia ja aikaa rakentaa, mutta Sinfonia Lahden kanssa työskentelyä hän kuvailee sanalla ”palkitseva”.

Kilpa-autoilua ja minuuttiaikatauluja

Linnun ja Sinfonia Lahden yhteinen historia on kieltämättä ollut pitkä ja hedelmällinen. Lintu debytoi orkesterin vieraana lokakuussa 1995, kun hän vielä opiskeli Sibelius-Akatemian kapuluokalla. Ohjelmassa oli isoja teoksia: George Gershwinin pianokonsertto ja Antonín Dvořákin yhdeksäs sinfonia, lisänimeltään Uudesta maailmasta. Solistina oli Radion sinfoniaorkesterin pianisti Jouko Laivuori.

”Ei siitä ole jäänyt juuri muistikuvia”, Lintu sanoo. ”Paitsi sen muistan, että huonosti meni. Eipä ollut paljon iloa, että oli joskus kokeillut Dvořákin yhdeksättä Sibiksen kapubändillä.”

Kova paikka nuorelle miehelle. Nuori Lintu oli saapunut Lahteen johtamaan orkesteria, joka oli jo hankkinut mainetta etenkin Osmo Vänskän johtamilla levyillä. Lintu oli tietenkin kuullut ne kaikki, ja odotti samanlaista soundimaailmaa kuin kotistereoista – eikä ihan tajunnut, että äänityksiä rikastanut Ristinkirkon antava akustiikka ei vastannut vanhan konservatorion salin todellisuutta.

”Mietin siinä johtaessani, että tätäkö se sitten onkin, enkä oikein päässyt koko viikon aikana siitä yli.”

”Onneksi Suomessa ollaan joviaaleja ja kutsutaan mielellään takaisin, vaikka joskus menisikin penkin alle.”

Kun Lintu seuraavan kerran kutsuttiin Lahteen toukokuussa 2000, hänellä oli edessään huippukuntoon viritetty Sinfonia Lahtea ja tuliterä Sibeliustalo.

”Se kuulostikin jo aivan toisenlaiselta”, Lintu muistaa.

Siitä lähtien Lintu onkin kutsuttu takaisin Lahteen vuosittain, ja aina on löytynyt aikaa. Hän vakuuttaa, että jatkossakin löytyy. Eikä haittaa, vaikka esimerkiksi Sibelius-festivaali haukkaa aina ison palan elo-syyskuun taitteesta, ja vaikka Linnulla on kansainvälisiä vakiokiinnityksiä keskimääräistä kapellimestaritähteä enemmän.

Lintu kertoo, että apua tiukkaan aikataulu-Tetrikseen tarjoaa kansainvälinen konserttikalenteri: Euroopan kesäfestivaalit päättyvät viimeistään elokuussa ja Gulbenkianin kausi alkaa vasta lokakuussa. Vaikka Singaporen sinfoniaorkesteri aloittaa kautensa jo heinäkuussa, syksyllä on sielläkin viikkojen ajan vapaata. Kiitos tästä kuuluu Formula 1 -luokan maailmanmestaruussarjalle, joka valtaa koko kaupungin keskustan Singaporen Gran Prix’n ajaksi joka vuosi. Orkesterin kotitalo Esplanade on keskellä radan tiukkaa 14. kurvia, eli siten pois käytöstä aina radan rakentamisen alusta sen purkamiseen saakka.

”En olisi koskaan arvannut, että auto-urheilu voisi vaikuttaa työhöni”, Lintu sanoo. ”Mutta eihän konserttisalissa voi soittaa, jos sen ympäri ajetaan formuloilla.”

Taiteellinen partneri ja festivaalin johtaja

Orkestereiden hierarkiassa taiteellinen partneri sijoittuu jonnekin päävierailijan ja ylikapellimestarin väliin. Taiteellisena partnerina Lintu johtaa saman verran Sinfonia Lahden kausikonsertteja vuodessa kuin päävierailijat yleensä, eli kolmesta neljään, mutta niiden lisäksi hän voi ottaa kantaa kauden muihinkin konserttiohjelmiin esimerkiksi ehdottamalla solisteja, vierailevia kapellimestareita tai esitettäviä teoksia.

Sibelius-festivaali on täyttä Lintua alusta loppuun; festivaalin taiteellisen johtajan pesti kun kuului oleellisesti hänen kolmevuotiseen sopimukseensa.

”Sibelius-festivaalin suunnitteluvastuu oli lopulta se, joka houkutteli minut myös taiteelliseksi partneriksi”, Lintu myöntää.

Festivaali on Sibeliustalon valmistumisesta lähtien kuulunut kotimaisen konserttivuoden kohokohtiin, ja vaikka ohjelma pyöriikin yhden säveltäjän tuotannon ympärillä, taiteellisella johtajalla on vapaat kädet luoda teoksiin uusia ja jännittäviä tulokulmia.

Silti: vaikka Sibeliuksen orkesterituotanto on mittava, ja jopa tuhannesti esitetyistä suosikeistakin voi aina soittaa harvoin kuultuja versioita ja korvia avartavia yhdistelmiä, Lahdessa on 25 vuoden aikana todennäköisesti kuultu jo kaikki kuviteltavissa olevat Sibelius-sekoitukset ja varhaisversiot. Lintu pyydettiin varta vasten uudistamaan festivaali.

Sen hän totisesti teki. Nyt Sibelius-festivaalilla kuullaan ensimmäistä kertaa nimisäveltäjän lisäksi muidenkin säveltäjien teoksia. Sellaisia, jotka tavalla tai toisella liittyvät Sibeliuksen musiikkiin ja elämäntarinaan.

”Halusin jotain vastaavaa kuin vaikkapa George Enescu -festivaalilla tai Mostly Mozartissa”, Lintu sanoo, ”siis esittää musiikkia, joka liittyy Sibeliukseen joko vaikutuksellaan tai samankaltaisuudellaan. Tämä on sellainen konsepti, josta voi tehdä monta muunnelmaa. Käytännössä ikuisesti.”

Varmaa on, että konseptista on vähintään kolmeen festivaaliin. Lintu suunnitteli kaikki kolme festivaalia yhdellä kertaa.

Linnun festivaaleilla myös Sibeliuksen piano- ja kamarimusiikki ovat vahvasti esillä: tänä vuonna pianisti Ossi Tannerin ja nuorten jousisoittajien ILOA-kvartetin konserteissa kuullaan mm. Sibeliuksen pianosonaatti, pianokvintetto ja jousikvartetto. Lintu on kiinnittänyt Tannerin ja ILOAn myös tuleville festivaaleille.

Selviä vaikutteita ja yksi väärä esikuva

Linnun johtamat festivaalit kattavat Sibeliuksen elämän ja teokset kolmessa, kronologisesti etenevässä vaiheessa. Vuonna 2026 kuullaan 1900-luvun ensimmäisen vuosikymmenen teoksia; esimerkiksi kuten toinen, kolmas ja neljäs sinfonia. Vuonna 2027 on myöhäisten sinfonioiden ja mm. Tapiolan vuoro.

Tänä vuonna festivaali keskittyy Sibeliuksen alkuvaiheisiin, kun hän vielä etsi vaikutteita Euroopasta ja astui haparoiden tulevan kansallissäveltäjän saappaisiin. Merkkiteoksista kuullaan hänen ensimmäisiä orkesteriteoksiaan: Kullervo, Karelia-sarja, Lemminkäinen ja ensimmäinen sinfonia. Sibeliuksen lisäksi festivaalilla kuullaan Edvard Griegin, Richard Wagnerin ja Gustav Mahlerin orkesterimusiikkia.

”Mahlerin ja Sibeliuksen väliltä on äkkiseltään vaikea löytää yhdistäviä tekijöitä”, Lintu sanoo. ”Mutta he kasvoivat sinfonikoiksi samaa reittiä, tekemällä sävelrunoja ja orkesterilauluja. Sibeliuksen tavoin myös Mahleria inspiroi kansanperinne, etenkin Pojan ihmetorven runot.”

Gustav Mahlerin sinfoninen runo, myöhemmin hänen toisen sinfoniansa ensiosaksi päätynyt Todtenfeier kuullaan festivaalin avajaiskonsertissa yhdessä Sibeliuksen Kullervo-sinfonian kanssa.

Myöskään Richard Wagnerin mammuttimaiset oopperat eivät ensimmäisenä yhdisty Sibeliuksen musiikkiin. Silti: nuorena Sibelius oli lähes koko muun Euroopan tavoin vakuuttunut Wagnerin sävelkielen ja filosofian loputtomista mahdollisuuksista. Sibelius teki jopa pyhiinvaellusmatkan vuoden 1894 Beyreuthin oopperajuhlille. Reissun alkua leimannut hurmos laantui äkkiä, ja kotona hän joutui toteamaan, ettei saksalaisen idolinsa paatos sittenkään istunut hänen tyyliinsä. Sibeliuksen hartaasti hioma, Kalevalan tarinoihin perustunut ooppera Veneen luominen jouti sellaisenaan roskiin. Mutta luonnokset eivät menneet hukkaan; hän kokosi niistä neljäosaisen sävelrunon Lemminkäinen. Sen seurana Sibelius-festivaalilla kuullaan Wagnerin Valkyyria-oopperan ensimmäinen näytös.

Päätöskonsertissa sopraano Karita Mattila esittää Edvard Griegin ja Sibeliuksen lauluja. Vaikka Grieg ei suoraan vaikuttanut Sibeliukseen, yhteys Norjan ja Suomen kansallissäveltäjien välillä on selvä.

”Jo pelkästään kieli yhdistää Sibeliuksen ja Griegin lauluja”, Lintu muistuttaa. ”He olivat säveltäjinä myös varsin dramaattisia. Kumpikin tuppasi vaipumaan kuoleman, tuskan ja itsesäälin tunteisiin. Paitsi silloin, kun he sävelsivät ikuisesta rakkaudesta ja kirkkaasta keväästä.”

Vaikka festivaali nyt uudistuu, Lintu on säilyttänyt Sibeliuksen musiikin sekä festivaalin että orkesterin ohjelmissa. Sinfonia Lahti nousi Sibeliuksella maailmanmaineeseen, eikä Lintu aio tätä perinnettä katkaista.

”Sinfonia Lahti tunnetaan Sibeliuksesta”, Lintu sanoo. ”Etenkin kun orkesterissa on nyt sukupolvenvaihdos meneillään, on tärkeä siirtää traditiota eteenpäin. Tämä orkesteri pystyy soittamaan minkä tahansa Sibeliuksen sinfonian, vaikka tulisi äkkilähtö Japaniin sitä esittämään.”

Jaani Länsiö