Kevään riemujuhla vappu nojaa vahvasti muinaiseurooppalaisiin perinteisiin, vaikka sen viettotavat ovat ajan myötä muuttuneet. Yksi asia on pysynyt: musiikki ja konsertit ovat kuuluneet vappuun jo kauan.

Elelipä aikanaan anglosaksien valtakunnassa Wessexissä, nykyisen Englannin lounaisnurkassa, hurskas ja varakas perhe. Perheen pojat Willibald ja Winebald puuhailivat mitä nyt hyväosaiset pojat 700-luvulla ylimalkaan puuhailivat, mutta ajan hengen mukaista urasuunnitelmaa noudattaen tytär Valburg pantiin kymmenvuotiaana hyvästä koulutuksestaan tunnettuun luostariin. Tähtäimeksi oli asetettu lähetystyöntekijän tehtävät Saksassa, jossa tuolloin elettiin vielä kovasti epäkristillistä elämää.

Aikansa opiskeltuaan Valburg veljineen matkasi yli myrskyävän Englannin kanaalin Württembergiin. Hänen kerrotaan rukoilleen merihätään joutuneen laivan kannella koko yön, kunnes alus lopulta pääsi satamaan – ja Valburg tuli ehkä tehneeksi ensimmäisen monista ihmeteoistaan.

Valburg oli viisissäkymmenissä periessään veljeltään Heidenheimin benediktiiniläisluostarin johtajuuden. Hän toi aiemmin vain munkeille tarkoitettuun luostariin nunnia ja loi näin kaksoisluostarin, jollaista ei Euroopan mantereella ollut aiemmin nähty. Anglosaksista lähetystyötä tekevästä Valburgista tuli luostarin johtaja ja yksi aikansa tärkeimmistä naisista kristillisessä Euroopassa. Reiluuden nimissä mainittakoon, että hänen veljensä etenivät myös merkittäviin virkoihin. Willibaldista tuli Eichstättin piispa ja Winebald toimi Heidenheimin luostarin apottina ennen sisartaan.

Luostarista löydettyjen tietojen mukaan Valburg kuoli joko vuonna 777 tai 779 (lähteen merkintä on epäselvä). Luostari kuihtui ja lakkautettiin, eikä kukaan muistanut häntä sataan vuoteen. Paavi Hadrianus II muutti kaiken: Valburg julistettiin pyhimykseksi, ja hänestä tulikin yksi suosituimmista.

Valburgin maallisia jäännöksiä siirrettiin useamman kerran paikasta toiseen, kunnes hänet lopulta haudattiin Eichstättiin, jonne oli perustettu Pyhän Valburgin luostari vuonna 1035. Hautajaispäiväksi osui 1. toukokuuta.  Kevättä ja kesän alkua oli pakanallisessa maailmassa juhlittu huhti-toukokuun taitteessa iät ja ajat, joten Valburgin muistopäivä korvasi kätevästi aiemmat jumalattomat juhlat. Ajankohtaan aiemminkin kuulunut ilonpito jatkui ja jäi elämään. 1800-luvun lopulla päivästä tuli myös työväen juhlapäivä. Ennakkoluulottomista otteistaan tunnetulle Valburgille tällainen kansainvälinen nimikkojuhla olisi saattanut olla hyvinkin mieluinen.

Vapun ajan perinteet ovat aikojen saatossa hioutuneet, mutta sen juuret ovat tukevasti muinaiseurooppalaisissa kevätjuhlissa. Konsertit ovat kuuluneet juhliin jo kauan, Suomessa Robert Kajanuksen johtama helsinkiläisorkesteri järjesti vapunpäivänä 1883 Populäärikonsertin, ja seuraavana vuonna paikallisella palokunnantalolla järjestettyä päivämatineaa kutsuttiinkin jo Wapunpäivän aamusoittajaisiksi.

Nykyisin vappumatinea lienee yksi vuoden suosituimmista konserteista ympäri koko maan ja miltei koko maailman. Hillittömän hauskat ohjelmat hipovat mielikuvituksen rajoja, mutta on myös muutamia aavistuksen outoja kestosuosikkeja, kuten Marianito Moresin tango nimeltä Uno (Yksin). Kappaletta esitetään matineoissa usein instrumentaalisovituksina, mikä saattaa tunnelmaa ajatellen olla ihan hyvä: Enrique Santos Discépolon tekstissä laulaja räytyy kaihotessaan mielitiettyään. Lumbyen Sampanjagaloppi, Andersonin Typewriter ja Dvorákin Slaavilainen tanssi ovat vappumatineoiden tippaleipä ja sima.

Lahden vappumatinean kotoperäinen eksotiikka-annos on aitoa Apulantaa. Myös JVG:n Ikuinen vappu sopii klassiseen ohjelmaan kuin punainen nenä kalpeaan naamaan, minkä todeksi todistavat Red Nose Companyn loistava klovnikaksikko Timo Ruuskanen ja Tuukka Vasama. Vappumatineoiden vahvin perinne kautta aikain on yli äyräiden kevättä kupliva tunnelma, eikä siitä tänäkään vuonna tule olemaan Lahdessa puutetta!

Hannele Eklund

Pe 1.5.2026 klo 13 Sibeliustalo
VAPPUMATINEA

AKO KIISKI, kapellimestari
TIMO RUUSKANEN & TUUKKA VASAMA / RED NOSE COMPANY, juonto

Apulanta: Heinola-Lahti
Lasse Mårtenson: Myrskyluodon Maija
Hans Christian Lumbye: Sampanjagaloppi
Antonín Dvorák: Slaavilainen tanssi nro 2
Leroy Anderson: The Typewriter
JVG: Ikuinen vappu
Jacques Offenbach: Orphée aux enfers Overture
Violetta-tango
Maria Mores: Uno Tango
Porilaisten marssi
John Williams: Raiders March From the Paramount Motion Picture Raiders Of The Lost Ark