Sinfonia Lahden fokussäveltäjällä Einojuhani Rautavaaralla ja Sergei Prokofjevilla on paljon yhteistä. Molemmat kokeilivat eri tyylejä, kirjoittivat merkittäviä teoksia pianolle ja olivat tuotteliaita oopperasäveltäjiä. Hannu Linnun johtaman konsertin teoksilla on muitakin yhtymäkohtia. Konsertin avaava kauden residenssisäveltäjä Sauli Zinovjevin Wiegenlied sopii seuraan erinomaisesti.

Sergei Prokofjev oli 21-vuotias Pietarin konservatorion opiskelija aloittaessaan toisen pianokonserttonsa säveltämisen. Hän oli taitava pianisti ja soitti itse teoksensa kantaesityksen vuonna 1913. Teoksen päättävän loppusoinnun jälkeen salissa vallitsi täysi hiljaisuus. Hetken päästä yleisö puhkesi buuauksin ja vihellyksiin, jotka vaihtuivat raikuviksi aplodeiksi ja encore-huudoiksi. ”Olin iloinen, että konsertto herätti yleisössä niin voimakkaita tunteita”, nuori Prokofjev totesi. Teoksen alkuperäinen, kustantamaton partituuri tuhoutui tulipalossa Venäjän levottomien aikojen melskeissä.

Kului kymmenisen vuotta ennen kuin Prokofjev palasi tuhoutuneen konserttonsa pariin. Hänen kolmas pianokonserttonsa oli valmistunut vuonna 1921, ja pari vuotta sen jälkeen Prokofjev päätti kirjoittaa tuhoutuneen konserton uudelleen. Uutta materiaalia teokseen tuli niin paljon, että teosta olisi voinut kutsua myös pianokonsertoksi nro 4, mutta säveltäjä päätti säilyttää teoksen alkuperäisen järjestysnumeron. Uuden veroinen toinen pianokonsertto kantaesitettiin Pariisissa vuonna 1925 säveltäjän ollessa jälleen solistina.

Prokofjevin konsertto on ansainnut maineensa yhtenä pianokirjallisuuden vaativimmista teoksista. Säveltäjä itsekin oli teoksensa kanssa pulassa ottaessaan sen ohjelmistoonsa muutaman vuoden tauon jälkeen. Lahdessa Prokofjevin konsertto saa loistavan tulkin, kun älykäs, empaattinen ja äärimmäisen tarkka pianotaiteilija Alexander Melnikov asettuu sen äärelle. Melnikov tunnetaan omaperäisistä ohjelmistovalinnoistaan ja kiinnostuksestaan historialliseen esityskäytäntöön. Prokofjevinsa hän tuntee läpikotaisin.

Jean Sibeliuksen ehdotuksesta Einojuhani Rautavaaralle myönnettiin Koussevitzky-stipendi opintoja varten Yhdysvalloissa. Hän saapui New Yorkiin kesäkuussa 1955, ensimmäisen sinfonian sävellystyö käynnistyi joulukuussa ja päättyi elokuussa 1956 Tanglewoodissa. Pian sen jälkeen Rautavaara palasi Helsinkiin ja aloitti työt Helsingin kaupunginorkesterin nuotistossa.

Tammikuussa 1957 Radion sinfoniaorkesteri soitti Rautavaaran ensimmäisen sinfonian kantaesityksen. Räntää satoi, kritiikit olivat nihkeitä, eikä säveltäjä itsekään ollut teokseensa tyytyväinen. ”En ollut oikein vakuuttunut omasta sävellyksestäni; kuinka sitten olisi voinut olla kukaan muu?” Rautavaara asetti teoksensa esityskieltoon yli 30 vuodeksi. Kun lopulta tuli aika tarttua teokseen uudelleen, sen muoto muuttui merkittävästi. Alun perin neliosainen teos tiivistyi kahteen osaan: ensimmäinen ja kolmas osa yhdistyivät ensimmäiseksi osaksi, ja toinen, scherzo-osa tuli uuden version finaaliksi. Alkuperäinen finaali jäi kokonaan pois.

Uusi, reilun vartin mittainen versio julkaistiin vuonna 1988 ja levytettiin pian sen jälkeen. Teoksen supistaminen kaksiosaiseksi sai kiitosta rakenteellisesta jäntevyydestä. Kriitikot pitivät sinfoniaa aiempaa ehyempänä kokonaisuutena, vaikka jotkut jäivätkin kaipaamaan alkuperäisen version tiettyä ”oppilastyömäistä” vilpittömyyttä. Toccata Classics -julkaisun haastattelussa vuonna 2016 Rautavaara totesi: ”Parikymppisenä tiesin itsestäni varsin vähän, suhteestani musiikkiin ja maailmaan.” Kyse oli nuoruusajan ”Zeitgeistista” – piti olla pateettinen, hän totesi. Sinfonia Lahden tekeillä oleva kokonaislevytys Rautavaaran sinfonioista Hannu Linnun johdolla antaa tuoreen näkökulman tähän hienoon teokseen.

Niin ikään vartin mittainen mutta tunnelmaltaan aivan toista maata on 26-vuotiaan Prokofjevin ensimmäinen sinfonia (1917), jota kuunnellessa ei voi kuvitella, minkälaisena aikana teos syntyi. Ensimmäinen maailmansota tappoi miljoonia venäläisiä ja vuonna 1917 tsaari Nikolai II:n valtakausi päättyi vallankumoukseen. Prokofjev oli säästynyt asepalveluksesta, koska oli leskiäitinsä ainoa poika. Sen sijaan hän istui työpöytänsä äärellä ja sävelsi mozartmaista iloa ja kepeyttä pulppuavan sinfonian, jolle hän antoi lisänimen ”Klassinen”. Hän halusi säveltää teoksen, jollaisen Joseph Haydn olisi saattanut kirjoittaa, jos olisi elänyt 1900-luvulla.

Jo etukäteen nuori säveltäjä arveli, että professorit ja muut musiikin etabloituneet ammattilaiset syyttäisivät häntä röyhkeydestä ja siitä, ettei edes Mozartia voi jättää rauhaan. Poikkeuksellisen lahjakas Prokofjev oli hankkinut konservatoriossa maineen ”enfant terriblenä” – kauhukakarana, joka piti opettajiaan vanhanaikaisina ja tylsinä. Hänellä oli myös tapana pitää kirjaa muiden opiskelijoiden tekemistä virheistä, mikä ei tehnyt hänestä kovin suosittua tovereidensa keskuudessa.

Kaksitoista päivää ensimmäisen sinfoniansa kantaesityksen jälkeen Prokofjev nousi junaan ja matkusti sodan jaloista Yhdysvaltoihin. Lyhyeksi tarkoitettu vierailu venyi yhdeksäksi vuodeksi Amerikassa ja Euroopassa. Hänen ensimmäisestä sinfoniastaan tuli konserttisalien suursuosikki, jonka kolmatta osaa, Gavottia, hän käytti myös Romeo ja Julia -baletissaan. Luulen, että suuri osa Sinfonia Lahden yleisöstä hyräilee sen teemaa vielä pitkään konsertin jälkeen.

Hannele Eklund

To 5.3.2026 klo 18.30 Sibeliustalo
KONSERTTOJEN KOLOSSI

HANNU LINTU, kapellimestari
ALEXANDER MELNIKOV, piano

Sauli Zinovjev: Wiegenlied *
Sergei Prokofjev: Pianokonsertto nro 2
Einojuhani Rautavaara: Sinfonia nro 1 (1988)
Sergei Prokofjev: Sinfonia nro 1 ”Klassinen”

* Sinfonia Lahden residenssisäveltäjä

YSTÄVÄNPÄIVÄETU SINULLE
Osta liput ystävähintaan 20 € (max. 2 kpl) Lippu.fin verkkokaupasta tai Lippu.fin myyntipisteistä. Etuhinnan löydät hinnastosta merkillä Ystävälippu, ja hinta on voimassa konsertin alkuun asti.

KERRO POIS! -keskustelutilaisuus klo 17.15-18.15 / Metsähalli
Tervetuloa keskustelemaan Sinfonia Lahdesta, Sibeliustalosta ja Lahden kulttuurielämästä ennen sinfoniakonserttia.
Tilaisuuden järjestää Lahden keskusta-alueen kumppanuuspöytä yhteistyössä Sinfonia Lahden kanssa.