Elegance par excellence -konsertti 19.10. tarjoaa hurmaavan illan ranskalaispianisti Jean-Efflam Bavouzet’n ja hänen hyvän ystävänsä kapellimestari Arvo Volmerin seurassa. Ravelin kahdesta konsertosta toisen soittamiseen käytetään vain vasenta kättä ja molemmissa kuuluu kaikki, mikä Ranskassa oli muodikasta 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä.

”Onpa tuuri, että Manchesterissä ei juuri nyt sada”, hihkaisee Jean-Efflam Bavouzet puhelimeen. Sateessa olisi hankalaa selvitä puhelimesta, sateenvarjosta ja nuottisalkusta. Olemme entuudestaan tuttuja, joten juttuhetki pianotaiteilijan kanssa onnistuu hyvin hänen kiirehtiessään kohti Royal Northern College of Musicia, jossa hän toimii kansainvälisen piano-opetuksen johtajana. Ohjelmassa on harjoituksia konserttia varten, levytystä ja mestarikurssi. Bavouzet on intohimoinen harjoittelija, joten päivä kuluu siellä, missä hän parhaiten viihtyy: koskettimien äärellä.

Aikamme kysytyimpiin pianotaiteilijoihin kuuluvan ranskalaisen Bavouzet’n ohjelmassa Lahdessa on kaksi Maurice Ravelin (1875–1937) pianokonserttoa. Teokset on kirjoitettu aivan peräkkäin ja osin limittäin säveltäjän elämän loppupuolella. Vuonna 1930 valmistui sodassa oikean kätensä menettäneelle pianisti Paul Wittgensteinille kirjoitettu D-duuri-konsertto vasemmalle kädelle ja heti perään vuonna 1931 pianokonsertto G-duuri. Kantaesitysten väliin tammikuussa 1932 ei jäänyt kuin reilu viikko.

Ajalle tärkeät muotivirtaukset kuuluvat molemmissa teoksissa. ”Tuohon aikaan jazz oli erittäin en vogue, mutta niin olivat myös aasialaiset ja espanjalaiset vaikutteet”, Bavouzet toteaa. ”Ravelhan oli kotoisin aivan Espanjan rajan tuntumasta, joten hänen musiikissaan sikäläiset mausteet eivät olleet muoti-ilmiö.” Eksoottisia vaikutteita taiteeseen virtasi muun muassa Pariisin suurista maailmannäyttelyistä 1800- ja 1900-lukujen taitteessa. Ravel oli sukeltanut jazzin maailmaan myös vierailuillaan Yhdysvaltoihin, jossa hän tutustui genrerajat sujuvasti ylittäneeseen George Gershwiniin.

Ravel on sanonut halunneensa kirjoittaa G-duuri-konsertostaan pikemminkin viihdyttävän kuin syvällisen, mutta kuitenkin solistin virtuositeettia korostavan loisteliaan teoksen. Siinä hän onnistuikin erinomaisesti, vaikka sävellysprosessi ei ollut helppo. Kahden vuoden tahmeasti edenneen työn tuloksena jazz ja klassinen sulautuvat saumattomasti toisiinsa ja konsertosta tuli juuri sellainen, kuin säveltäjä halusi: viihdyttävä, virtuoosinen ja loistelias.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen yhden käden konsertoille oli kysyntää. Itävaltalais-amerikkalainen pianisti Paul Wittgenstein (1887–1961) oli merkittävä yhdelle kädelle sävelletyn ja sovitetun ohjelmiston kehittäjä. Oikean käden menettäminen olkapäähän osuneen luodin vuoksi ei häntä lannistanut, vaan toivuttuaan sodan rasituksista hän alkoi harjoitella, kehittää yhden käden tekniikkaa ja, ennen kaikkea, tilata uusia teoksia tunnetuilta säveltäjiltä kuten Britten, Hindemith, Korngold, Richard Strauss, Prokofjev – ja Ravel, jonka pianokonsertosta vasemmalle kädelle tuli näistä tunnetuin.

”Konsertto vasemmalle kädellä on kiistaton mestariteos. Jos vertaa Prokofjevin ja Ravelin vasemman käden konserttoja, ero tekstuurissa on valtava. Paradoksaalista kyllä Prokofjev oli erinomainen pianisti, kun taas Ravel hädin tuskin selvisi yksinkertaisistakaan kappaleista.” Ravel oli kuitenkin näistä kahdesta se, joka sai teoksen yhdelle kädelle kuulostamaan siltä, kuin soittajalla olisi yhden tai kahden käden sijasta kolme! ”Teoksessa on useita samanaikaisia tasoja ja suuria kadensseja. Ravelilla oli myös kykyä ja rohkeutta haastaa pianistin viisi sormea suurella orkesterilla niin, että molemmille on tilaa.”

Ravelin konsertto vasemmalle kädelle on teknisesti vaativa. ”Voin rehellisesti sanoa, että kymmenessä ensimmäisessä esityksessä aivoillani oli suuri työ hyväksyä oikean käden toimettomuus. Nyt kun esityksiä on takana jokseenkin sata, se ei enää ole ongelma”, Bavouzet kertoo. ”Tämän konserton edessä olen aina täynnä nöyrää kunnioitusta. Mielestäni se on 1900-luvulla kirjoitetuista teoksista kaikkein vaikuttavin.”

Hannele Eklund

To 19.10. klo 19 Sibeliustalo
ELEGANCE PAR EXCELLENCE
Arvo Volmer, kapellimestari (muutos 29.9.)
Jean-Efflam Bavouzet, piano

Noriko Koide: Swaddling Silk and Gossamer Rain (2022)
Maurice Ravel: Pianokonsertto G-duuri (1931)
Olivier Messiaen: Les Offrandes oubliées (1930)
Maurice Ravel: Pianokonsertto vasemmalle kädelle D-duuri (1930)

Lue konsertin käsiohjelma

Osta liput