Sinfonia Lahti tekee merkittävän kulttuuriteon Helvi Leiviskä -levyprojektillaan. Ylikapellimestari Dalia Stasevska jättää hankkeen myötä hienon jäljen orkesterin historiaan.

Läpi koko ylikapellimestarikautensa Dalia Stasevska on tehnyt johdonmukaista työtä naissäveltäjien nostamiseksi näkyvästi esiin Sinfonia Lahden ohjelmistoissa. Hänen johdollaan on kuultu sekä uusien teoksien kantaesityksiä että tutustuttu säveltäjiin, jotka sukupuolensa vuoksi ovat unohtuneet historian hämäriin.

Eräänlaisena ylikapellimestarin testamenttina voi hyvin pitää Stasevskan ideaa säveltäjä Helvi Leiviskän (1902–1982) sinfoniatuotannon levyttämisestä. Leiviskän teoksia on ylimalkaan levytetty hyvin vähän, siksi tallenteiden tekeminen hänen musiikistaan on erityisen tärkeää. Viime vuonna ilmestyneellä hankkeen ensimmäisellä levyllä ovat Leiviskän teokset Sinfonia brevis, orkesterisarja nro 2 op. 11 ja toinen sinfonia op. 27. Alkuvuodesta 2025 Sinfonia Lahti ylikapellimestarinsa johdolla asettui jälleen mikrofonien äärelle, tallentamaan Leiviskän kolmannen sinfonian.

Helvi Leiviskän kulttuuri-, taide- ja tiedetoiminnastaan tunnettu suku on lähtöisin Pohjanmaalta. Helvi Leiviskän sisaruksista myös hänen sodassa kaatunut veljensä Aulis oli säveltäjä. Hänen sisarensa Ilta oli tanssitaiteilija ja Anelma taidemaalari. Samaan sukuun kuului myös akateemikko, arkkitehti Juha Leiviskä. Helvi Leiviskän isä toimi pappina Helsingissä vuodesta 1906 aina kuolemaansa 1918 saakka.

Vaikka Leiviskän lapsuudenperheessä suhtauduttiin kannustavasti taiteiden harrastamiseen, ei ajatus esikoistyttären haaveesta ryhtyä ammattimuusikoksi saanut isän kannatusta. Äiti Elin sen sijaan kannusti tytärtään tämän pyrkimyksissä. Helvi Leiviskä aloitti piano-opinnot kahdeksanvuotiaana, mutta jatkoi musiikkiopistoon vasta isänsä kuoleman jälkeen, vuonna 1919. Pianonsoiton diplomin hän suoritti vuonna 1927. Seuraavien kahden vuoden aikana hän teki kaksi opintomatkaa Wieniin opiskelemaan Arthur Willnerin johdolla. Suomessa hänen tärkeimpiä sävellyksenopettajiaan olivat Leevi Madetoja ja Leo Funtek.

Monien muiden ajan taiteilijoiden tavoin Helvi Leiviskä kiinnostui teosofiasta ja toimi aktiivisesti Ruusu-Risti-seurassa, johon hän tutustui luultavasti opettajansa Erkki Melartinin kautta. Myös Leiviskän siskot liittyivät seuraan, mutta äiti ja veljet pitivät teosofisia aatteita harhaoppina. Teosofia oli kuitenkin Helvi Leiviskälle tärkeää: ”Teosofian kautta tulin vakuuttuneeksi säveltämisen velvoituksesta ja oikeutuksesta.”

Elämäänsä Helvi Leiviskä rahoitti toimimalla pianonsoiton opettajana ja sittemmin 35 vuotta Sibelius-Akatemiassa, ensin kirjaston- ja sitten nuotistonhoitajana. Leiviskä kirjoitti myös kritiikkejä Ilta-Sanomiin ja artikkeleita aikakauslehtiin. Leiviskän teoksia kyllä esitettiin, mutta orkestereiden vakiintuneeseen ohjelmaan ne eivät asettuneet. Hän piti Helsingissä kolme sävellyskonserttia, ja oli yli kolme vuosikymmentä Suomen Säveltäjien ainoa naisjäsen.

Helvi Leiviskän ammattitaitoa säveltäjänä arvostettiin, eikä hän ajan henkeen kuuluneista ennakkoluuloista huolimatta kokenut syrjintää tai vähättelyä. Myös kriitikot pitivät hänen teoksistaan, joskin julkisen kiitoksen antaminen naissäveltäjälle noudatti ajan asenteita, kuten Ilta-Sanomien kriitikon Sulho Rannan arvio Leiviskän ensikonsertista osoittaa: ”Helvi Leiviskä yllätti sävellyskonsertissaan varmasti monet kuulijat pianokonsertollaan, laajan sinfonian mittaisella sävellyksellä, jossa feminiinisestä hentomielisyydestä tai jostakin naissäveltäjään niin helposti yhdistettävästä miniatyyrimäisyydestäkään ei ollut tietoakaan. Päinvastoin: teos oli ihan miehen puhetta alusta loppuun.”

Helvi Leiviskä oli ensimmäinen merkittävä suomalainen naissäveltäjä. Dalia Stasevskan johtaman Sinfonia Lahden ja orkesterin pitkäaikaisen yhteistyökumppanin BIS-levymerkin hänen orkesterimusiikkiaan esittelevä tallennehanke on kestävä kulttuuriteko.

Hannele Eklund