Kapellimestari ja oboetaiteilija François Leleux on vastustamattoman energinen taiteilija. Sinfonia Lahden konsertin säveltäjistä Johannes Brahms ihaili Mozartia, joka oli myös Lera Auerbachin teoksen innoittaja.

Ranskalainen François Leleux kuuluu aikamme arvostetuimpiin oboesolisteihin. Hänen mittava uransa kattaa solistiesiintymisiä New Yorkin filharmonikoista Berliinin filharmonikkoihin. Hän on kasvattanut oboekirjallisuutta tilaamalla ja kantaesittämällä lukuisia teoksia aikamme arvostetuilta säveltäjiltä. Leleux on 2000-luvun alussa perustetun, alansa parhaana pidetyn puhallinyhtye Les Vents Françaisin jäsen ja Münchenin musiikki- ja teatterikorkeakoulun oboensoiton professori. Leleux toimii usein kaksoisroolissa kapellimestarina ja oboistina. 

Johannes Brahmsin (1833–1897) kaksi teosta muodostavat Leleux’n johtaman konsertin kehyksen. Brahmsin tiedetään ihailleen Mozartia, jonka hän myös myöhemmällä iällään julisti säveltäjistä suurimmaksi.  Konsertin avaava Akateeminen juhla-alkusoitto (1880) juhlisti Brahmsin valintaa Breslaun (nyk. Wrocław) yliopiston kunniatohtoriksi. Teoksessa on hyödynnetty saksalaisia ylioppilaslauluja ja meilläkin hyvin tunnettua Gaudeamus igitur -sävelmää. Samalla Brahms näpäytti häntä liiallisesta mahtipontisuudesta moittineita kollegoitaan laatimalla “hauskan potpurin ylioppilaslauluja Suppén tyyliin”, kuten hän itse totesi. Kerrotaan, että eräässäkin Juhla-alkusoiton sisältämän konserttinsa jälkeisessä karonkassa Brahms keskeytti itselleen osoitetun kiitospuheen ja kohotti maljan Mozartin kunniaksi.

Mozartilla on suuri merkitys myös säveltäjä Lera Auerbachille (s. 1973). Neuvostoliitossa syntynyttä, mutta jo vuonna 1991 Yhdysvaltoihin muuttanutta säveltäjä Auerbachia voi hyvällä syyllä kutsua renessanssi-ihmiseksi. Hän on laajasti tunnettu kapellimestari, pianisti, säveltäjä, palkittu runoilija ja useissa näyttelyissä esitelty kuvataiteilija. Hänellä on tutkinnot New Yorkin Juilliardista ja Hannoverin esittävien taiteiden ja median korkeakoulusta. Sveitsin Davosissa pidetty Maailman talousforum valitsi hänet vuoden 2007 Nuoreksi globaaliksi johtajaksi.

Koblenzin Rheinische Philharmonie -orkesterin vuonna 2010 tilaamalla teoksella Eterniday oli dramaattinen alku. Auerbach oli jättänyt teoksen käsikirjoituksen Steinwaynsa päälle lähtiessään kiertueelle syyskuussa 2009.  Hänen poissa ollessaan syttyi sähköpalo, joka tuhosi koko studion Steinwayta myöten. Sävellystyö oli aloitettava alusta. Syntyi teos, jonka nimessä yhdistyy ikuisuus (eternity) ja päivä (day) – ajatus ikuisesta ja hauraasta. ”Mozart vieraili lapsena Koblenzissa, minä puolestani olen levyttänyt kaikki hänen 5–9-vuotiaana säveltämänsä teokset. Ajattelin nuorta Mozartia teosta kirjoittaessani, ehkä hän on Eternidayn suojelusenkeli”, Aurebach kirjoittaa teoksestaan.

Vuonna 1777 Wolfgang Amadeus Mozart oli kypsän 21 vuoden iän saavuttanut nuorimies Itävallan Salzburgista. Ihmelapsesta oli kasvanut kokenut ja hämmästyttävän tuottelias säveltäjä, jonka teosluettelo oli jo tuolloin valtava. Saman vuoden alkupuolella, Mozartin valmistautuessa matkalle Münchenin ja Mannheimin kautta Pariisiin, valmistui C-duuri-oboekonsertto (K314), jonka oli tilannut Salzburgin arkkipiispan orkesterin oboisti Giuseppe Ferlendis. Tilaaja oli teokseen tyytyväinen ja esitti sitä useasti, samoin oboisti Friedrich Ramm, jonka kanssa Mozart ystävystyi Mannheimissa.

Kun hollantilainen amatöörihuilisti Ferdinand De Jean seuraavan vuoden puolella tilasi Mozartilta huilukonserton, säveltäjälle tuli kiire. Saadakseen tilauksen ajoissa valmiiksi hän muokkasi oboekonsertostaan version huilulle (huilukonsertto nro 2 D-duuri). Tilaaja kuitenkin tunnisti teoksen eikä suostunut maksamaan kierrätetystä konsertosta. Huilukonsertto jäi kuitenkin elämään teoksen ainoana tunnettuna versiona aina vuoteen 1920 asti, jolloin oboekonserton alkuperäiset osat löydettiin Salzburgin Mozarteumista. François Leleux on teoksen tunnettu tähtitulkitsija.

Konsertin päättää toinen Brahmsin neljästä sinfoniasta. Vuonna 1877, tasan sata vuotta Mozartin oboekonserton jälkeen valmistunut teos heijasteli erään aikalaisarvion mukaan “tervehdyttävän raikasta elämää, jota löytyy vain kauniista Wienistä”. Johannes Brahmsin kerrotaan olleen ristiriitainen luonne: huumorintajuinen mutta ihmissuhteissaan kulmikas. Alppimaisemissa syntynyt seesteisen idyllinen ja iloinen teos on Brahmsin paatoksellisen ensimmäisen sinfonian valoisa vastakohta. Säveltäjän ilkikurisuus ilmi kirjeestä, jonka hän pilke silmäkulmassa kirjoitti kustantajalleen marraskuun lopussa 1877: ”Uusi sinfonia on niin melankolinen, ettei sitä voi kestää. En ole koskaan kirjoittanut mitään näin surullista ja melankolista. Partituurissa on oltava surureunus”. Sinfonian kantaesitys oli menestys.

Hannele Eklund

To 18.4.2024 klo 19 Sibeliustalo
VALOA!
FRANÇOIS LELEUX, kapellimestari ja oboe

Johannes Brahms: Akateeminen juhla-alkusoitto
Lera Auerbach: Eterniday (Hommage à W.A. Mozart)
Wolfgang Amadeus Mozart: Oboekonsertto
Johannes Brahms: Sinfonia nro 2