Lukemattomissa kodeissa ympäri maailmaa napsautetaan televisio päälle uuden vuoden päivänä ja uppoudutaan valssin pyörteisiin Wienin filharmonikoiden tahdissa.

Strauss-dynastian elämäniloiset sävelmät ja kupliva sampanja liittyvät nykyisin miltei itsestään selvästi vuoden alun juhlintaan. Vuosikymmeniä Wienistä televisioitu konsertti on kuulunut uuden vuoden perinteisiin yhtä vahvasti kuin aikanaan Coca-Cola-yhtiön luoma joulupukin punainen virkapuku jouluun. On vaikeaa kuvitella luontevampaa tilaisuutta täydelle konserttiohjelmalle kepeitä valsseja, marsseja ja masurkkoja. Kepeydestään huolimatta ne eivät ole helppoa soitettavaa: melodiat ovat kaikille tuttuja, niiden on soitava juuri niin täyteläisesti, rytmikkäästi ja lennokkaasti kuin kotimaassaankin.

Ennen vuotta 1842 Wienin kaupungilla ei ollut omaa ammattiorkesteria. Sinfoniakonsertteja varten orkesterit koottiin erikseen, vakiintuneita ammattikokoonpanoja oli vain teattereissa. Wienin filharmonikot muodostettiin kapellimestari Otto Nicolain aloitteesta. Sääntöjen mukaan orkesteriin otettiin vain Wienin valtionoopperan orkesterissa soittavia muusikoita. Lisäksi orkesterin tuli olla taloudellisesi ja hallinnollisesti itsenäinen ja kaikki päätökset tuli tehdä demokraattisesti orkesterin jäsenten kesken – käytäntö, jota Wienin filharmonikot noudattavat edelleen. Uusi orkesteri otti nopeasti paikkansa ja sai mainetta erinomaisena orkesterina. Ensimmäisen ulkomaanmatkansa se teki Pariisin maailmannäyttelyyn vuonna 1900. Samassa näyttelyssä kiertuedebyyttinsä teki myös Helsingin kaupunginorkesteri.

Wienin filharmonikoiden suhde Strauss-dynastian musiikkiin oli pitkään vieroksuva. Luultavasti orkesterin jäsenet eivät halunneet vaarantaa mainettaan vakavasti otettavana orkesterina soittamalla kevyttä populaarimusiikkia. Vähitellen asenne kuitenkin muuttui, varmasti osittain siksi, että moni ajan arvostettu säveltäjä, heidän joukossaan Liszt, Wagner ja Brahms, arvostivat Strausseja ja nauttivat heidän musiikistaan. Filharmonikkojen ensi kosketus valssisuvun musiikkiin oli Johann Strauss nuoremman valssi Wiener Blut (Wieniläisverta), jonka orkesteri kantaesitti oopperajuhlissa Musikvereinin kultaisessa pääsalissa huhtikuussa 1873. Kesti kuitenkin 1920-luvulle asti, ennen kuin orkesteri otti Straussien teokset omakseen. Wienin filharmonikot esittivät ensimmäisen kerran kokonaan Straussien musiikista koostuvan ohjelman vasta vuonna 1925.

Uuden vuoden Strauss-konsertit olivat tulleet jäädäkseen. Wieniläiset ovat opettaneet, kuinka murheet jätetään taakse, pannaan parempaa päälle ja käännetään katse iloon ja tulevaisuuteen. 1950-luvulta alkaen miljoonille televisioiduissa konserteissa he myös opettivat koko maailman nauttimaan kepeistä sävelmistä, taputtamaan Radetzky-marssin tahdissa ja astumaan uuteen vuoteen valssin pyörteissä. Suomessa lähetyksiä katsottiin Antero Karttusen taitavasti selostamina vuodesta 1961 aina vuoteen 2018. Sen jälkeen selostajana on ollut Lotta Emanuelsson.

Paraskaan televisiolähetys ei korvaa elävää esitystä ja itse luotuja perinteitä. Kun konserttivuosi Sibeliustalossa alkaa Strauss-dynastian seurassa, yleisö pääsee sukeltamaan kuplivaan tunnelmaan ja valssin pyörteisiin yhdessä maailman parhaista konserttisaleista. Ennakkoluulottomuudestaan tunnettu nuori kapellimestarilahjakkuus Kaapo Ijas, loistavaa uraa tekevä sopraano Silja Aalto ja sankaribaritoni Ville Rusanen ovat vastustamaton seurue Strauss-juhlassa. Mikä voisi olla parempi tapa ottaa vastaan vähitellen lisääntyvä valo ja käännös kohti kevättä?

Hannele Eklund

Pe 10.1.2025 klo 13 & 18.30 Sibeliustalo
WIENIN VIEMÄÄ

KAAPO IJAS, kapellimestari
SILJA AALTO, sopraano
VILLE RUSANEN, baritoni